Family Blommendahl

Ajatusten virtaa..

2010-12-16T20:05:00.002+07:00

Viimeiset joulukuun viikot ovat menoillaan ja ajatukset risteilevät suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta jokapäiväiset askareet pitävät tiukasti tässä hetkessä ja toisaalta joulun pyhät jo häämöttävät mielessä.
Olen suunnattomasti iloinnut ja nauttinut tästä vuodesta. Tähän vuoteen on mahtunut paljon uutta ja paljon uuden alkuja. Asioita on loksahdellut paikoilleen kuin itsestään ja joidenkin palojen kohdalla on joutunut etsimällä etsiä oikeaa paikkaa. Mikään pala ei kuitenkaan ole ollut sattuman varassa, vaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Uusi vuosi on pian käsillä ja perheemme kohdalla se tuo uusia haasteita. Luottavaisin ja turvallisin mielin olemme suuntaamassa ajatuksiamme uuteen vuoteen ja moniin elämän uusiin tilanteisiin. Onneksi matkanjohtajana on maailman kaikkeuden luoja, niin voi olla varma, että tapahtuipa mitä tahansa, mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

Koska vanhan ja uuden vuoden vaihde on perinteisesti menneen ja tulevan ajan pohdintaa, olenkin tässä pikku hiljaa lopettamassa reilu kolme vuotta sitten aloittamaani blogi-harrastustani. Vaikka tämä on todella mukavaa ja sosiaalistakin, jotenkin alkaa tuntua siltä, että jonkin ajan kuluttua on aika lopettaa. Ehkä joskus koittaa toinen aika, jolloin tämä foorumi saa minut jälleen valtaansa? Mielelläni seuraan suurta blogi-määrää, joista saan valtavasti inspiraatiota ja jopa vertaistukea, joten blogimaailman ulkopuolelle en ole jäämässä kokonaan.

Nyt virittäydyn joulun tunnelmiin valmistelemalla lisää joulukuun juhlia niin paikallisille kuin länsimaalaisillekin. Vipinää riittää, mutta rennolla otteella ja vähäeleisillä puitteillakin saa paljon iloa aikaan. Yhdessäolo ja Vapahtajan syntymä saakoon korostua taas tänä joulun aikana!!

Stressivapaita joulunodotushetkiä!
Niina

Adventtiaikaan

2010-12-02T10:00:00.003+07:00

Kuva: Caroline Zoob

Siunattua adventtiaikaa!

Minun isäni on täydellinen!

2010-11-14T20:13:00.003+07:00

Minun isäni toivoi minua jo kauan ennen syntymääni.
Hän teki minusta rakkaan tyttärensä.
Hän on luvannut olla kanssani joka päivä.
Hän ei ole koskaan pettänyt lupauksiaan.
Hän rakastaa minua ehdoitta.
Hänellä on aina aikaa keskustella kanssani.
Hän jaksaa kuunnella minua ihan joka hetki.
Hän tietää minusta kaiken.
Hän haluaa aina minun parastani.
Hän on täydellinen lohduttaja.
Hän saa minut laulamaan ja tanssimaan.
Hän seuraa jokaista askeltani.
Hän on todella kiinnostunut minusta.
Hän ei ole koskaan haukkunut tai uhkaillut minua.
Hän ei ole koskaan jättänyt minua yksin.
Hän tietää, miten minua voi parhaiten rohkaista ja tukea.
Hän ei hylkää minua koskaan.
Hän ymmärtää minua parhaiten.
Hän on luvannut viedä minut paratiisiin.
Hän on luvannut olla kanssani ikuisesti.
Hän on täydellinen Isä!!!

Niina

"Työnnän pullat uunihin...

2010-11-13T21:33:00.004+07:00

Photo: Min lilla veranda

...vedän valmiit takaisin, näen piipusta, kun savu kohoaaaa...."

Tänään tuli sitten leivottua korvapuusteja ja suklaa-kuivakakkua. Josefin oli aputyttönä tarkistamassa taikinan makua ja kaulimassa omaa taikinapalastaan.
Maukkaat ja hyvät pullat tuli!!

En ole itse ollut kameran kanssa pullista kuvia ottamassa, vaan olen lainannut kuvan iki-ihanasta blogista Min lilla veranda.

Niina

Joulun odotusta...

2010-11-12T20:30:00.003+07:00

Kuva: Maileg

Joko teillä odotellaan joulua? Meillä ainakin...joulun odotukseen liittyy niin paljon erilaisia tapahtumia, valmisteluja sekä muistoja, että olen aivan hulluna jouluun. Täällä on ainakin jo joulujuhlien sekä joulukuun tapahtumien valmistelut ja odotus alkanut. Joulukuussa viimeistään alkaa täällä hippulat vinkua, kun touhua ja tohinaa riittää. Kotona olen aloittanut jo kodin koristelemisen adventtiaikaa sekä joulua varten. Joulukuu tosiaan tulee olemaan niin puuhakasta aikaa, että haluan nyt kaikessa rauhassa laittaa kodin valmiiksi, ettei sitten kiireessä tarvitse häsätä. Aika hyvältä jo näyttää...joitan asioita on vielä itse valmistettava ja luonnossa pitäisi käydä etsimässä oksia koristelua varten. Leipomisia aloittelen huomenna ihan urakalla...Tonttulakkiakin on jo kokeiltu Josefinin kanssa ja samalla otettu kunnon tonttutanssit musiikin tahtiin...:)

Niina

Mikä mättää?

2010-10-19T22:19:00.002+07:00

Elämä on ollut ihanaa kuin jäätelö kuumalla kelillä. Olemme voineet kaikenkaikkiaan hyvin.

Se, mikä mättää on, se, että tätä blogia ei ole päivitetty aikoihin. Se taas johtuu siitä, että oman koneeni ruutu on rikki ja kuvia ei näe kunnolla vihreän ruutukerroksen läpi. Nyt otin pienen hetken Jannen koneen äärellä ja nappasin vanhan kuvan Josefinista tänne. Jos vain tuo koneeni olisi kuvien katselukunnossa, niin blogiakin olisi kiva tehdä. Miljoona tsiljoonaa juttua on ehtinyt tapahtua näinä hiljaiselon aikoina. Ei auta kuin odotella...

Voikaa hyvin!

Niina

Kätsy kärpäslätkä...

2010-09-17T21:04:00.004+07:00

Vaikka kesämuistelokuvat -ja jutut odottavat edelleenkin tänne pääsyään, näitä päivän polttavia juttuja täytyy joskus tänne lisäillä.

Viime päivinä ilma on ollut suorastaan ihana. Ilma on hiukan viilennyt sateiden takia ja siksi ulkona oleminenkin on todella miellyttävää. Silti ollaan ihan Suomen huippuhellelukemissa, mutta kun täällä tottuu kuumaaan, niin vähäinenkin lämmönlasku tuntuu viileältä. Koska keskipäivän varjossa on jo siedettävä lämpötila, olen viime päivinä kattanut lounasta ulos. Meillä on kiva ulkoruokailupaikka, joka on aika varjossa, koska puut ovat kasvaneet viimeisten kolmen vuoden aikana juuri sopivasti pöydän varjoksi. Lisävarjoa saadaan viisi vuotta sitten ostetusta päivänvarjosta. Minä todella nautin ulkona syömisestä...kattaminenkin on paljon hauskempaa, kun ulkoilmassa valoa piisaa ja pöytäliina, servetit ja astioiden sävyt pääsevät oikeuksiinsa...ja toki ruokakin näyttää ja maistuu paljon paremmalta ulkona.

Aina ulkona syödessä kärpäsetkin innostuvat ruuistamme ja juomistamme. Niitä saakin sitten olla jatkuvasti huiskimassa ruokien päältä...tosin ei sitäkään koko ajan jaksa eikä viitsi välittää. Tänään sitten Benjamin keksi aivan loistavan kärpäslätkän. Benjamin haki kameleontin ja asetti sen kärpäsen lähettyville ja niin lähti kärpänen mangopalan päältä ja meloonipalan, spaghetin, juomalasin ja muidenkin päältä. Monta monta kärpästä sujahti nopeakielisen kameleontin suuhun ja todella siististi. Itse asiassa joka kodissa pitäisikin olla oma kameleontti. Totesinkin syödessämme, että mummollekin pitäisi saada tuollainen eläin keittiöön niiden kammottavien kärpästeippien ;) sijaan. Taidetaan tuoda mummolle ensi kesänä tuliaisia...hahaa.

Sitten kävi mielessä jälkeen päin, että onneksi meillä ei ollut tänään ketään sellaista vierasta ruokailemassa, joka olisi menettänyt ruokahalunsa katsoessaan kameleontin pitkää ja tahmaista kieltä...:)

Käykää ihmeessä katsomassa Benjaminin blogista kuvia kameleontista. Benjaminin blogiin pääset tästä tai sivussa olevasta linkistä. Jättääkää myös kommentteja, se kannustaa nuorta miestä uusiin blogijuttuihin.

Perjantaiterkuin, Niina

Viime aikoina...

2010-09-10T22:54:00.004+07:00

...olen huomannut olevani hurjan työteliäs. Kaikenlaista puuhaa ja tekemistä on riittänyt. On ollut ilo huomata, kuinka monella eri tavalla voin palvella Jumalaani ja lähimmäisiäni. Oikeastaan koen palaavani juurilleni eli sellaisten asioiden pariin, joissa olen suhteellisen taitava ja osaava tai ainakin kiinnostunut; asioiden pariin, jotka tuntuvat omilta ja joiden parissa viihdyn.

Tänään minulla oli yksi sellaisista päivistä. Olin luvannut auttaa lao-ystävääni leipomaan herkkuja hänen syntymäpäiväjuhliinsa. Ystäväni ei ole mikään leipoja, mikä johtuu vain siitä, että tässä kulttuurissa leipominen ja jauhojen kanssa pelaaminen ei ole millään tavoin tavallista. Jos jälkiruokaa on tarjolla, niin yleensä se on hedelmiä. Ystäväni on kuitenkin hyvä ruuanlaittaja ja siksipä me hiukan jaoimme taakkaa. Toinen teki ruuat ja toinen herkut.

Koska kysymyksessä oli syntymäpäivät ja vieläpä sellaiset joihin tulisi paljon ulkomaalaisia, ajattelin, että täytyy varmaan koittaa tehdä jotain kaunista ja hyvää. Suoraan sanottuna pientä paineen poikastakin oli...Päätin kokeilla kinuski-vanilja-täytekakkua sekä murotaikinapikkuleipiä kuorruteella ja nonparelleilla. Jossain vaiheessa päivää ystäväni soitti minulle, että voisinko tehdä myös niitä ihania mokkapaloja. No, niinpä sitten niitäkin...apulaisen lähetin siinä vaiheessa kauppalapun (apulaiseni ei osaa lukea eikä kirjoittaa, joten kaupassa lukevat ostoslistani) kanssa kauppaan, jotta minun ei tarvinnut keskeyttää leipomisia.

Josefinin kanssa leipomispuuhat sujuvat oikein mukavasti. Tyttö rakastaa auttaa (niin kuin yleensä lapset tykkäävät, jos annetaan auttaa) aineiden kaatamisessa ja mittaamisessa kulhoon ja taikinoiden esimaistelussakin...Pikkuleipien leipominen tuntuu olevan lapsien kuin lapsien pravuuri tai ainakin minun lasten. Niin pojat pienenä ollessaan kuin nyt Josefinkin nauttivat taikinan kaulimisesta ja muoteilla painamisesta. Ja jokaista muottia pitää kokeilla ainakin yksi kerta ja tottakai aivan keskelle kaulittua taikinaa. Olen piparimuottifani, joten meillä on todella monta piparimuottia...oli pakko jättää osa piiloon...muuten olisi mennyt ikä ja terveys jokaisen muotin kokeilussa. Mutta kettu, etana, pupu, kissa, karhu, hirvi, hattivatti, muumipeikko ja sydän piti ainakin saada kokeilla...

Täytekakkukin onnistui ja siitä tuli kuin tulikin kaunis ja tyylikäs, vaikka kermat valuivat kilpaa hikeni kanssa. Jääkaapin ja pakkasen avulla sain onneksi kermat ojoon ja kakku oli suorastaan kaunis...tosin ei mikään kauppavalmis, mutta kotitekoiseksi oikein kiva. Ja herkullinen!

Mokkapalat ovat meidän perheen suosikkiherkku. Jos kysyn, mitä herkkua halutaan mihin tahansa juhliin, niin saan aina vastaukseksi mokkapalat. Meillä pojat eivät pidä täytekakuista, joten suklainen herkku on poikien juhlaherkku. Siksi mokkapalojen valmistus sujuu melko nopeassa tempossa, koska teen sitä melko usein. Ja mahtavan hyvää siitä tuli tänäänkin.

....olen kyllä todella hassu ja kehuskeleva...tässä minä vaan kuvailen, kuinka ihania herkkuja olen tänään tehnyt. Mahtavat blogiaiheet...
Taidan ottaa Aku Ankan ja nukahtaa sen siivin...

Hyvää yötä, Niina

Nukkumaanmenoa odotellessa...

2010-09-08T23:17:00.006+07:00

Täällä on sellainen pauhina ja meno päällä, ettei auta muuta kuin odottaa, että kylän väki saa hoidettua velvollisuutensa...velvollisuuksia ne juhlatkin ovat...aatella. Hienoksi on kaikki laitettu. Kauniit pyöreät pöydät punaisine liinoineen ja ruuatkin kauniisti esillä...länsisilmillekin jo ihan hienoa vai olenko vaan tottunut...? Lauluvuoroja ja tanssivuoroja on annettu eikä loppua ole ihan vielä tiedossa...tosin vauhti on jo kiihtymään päin, mikä tarkoittaa sitä, että loppua kohti ollaan menossa.

Janne on pitkin iltaa kertonut, mikä laulu on menossa. Janne on päässyt tai olisiko parempi sanoa joutunut Laosin vuosien aikana tanssimaan niin monissa työhön liittyvissä juhlissa tuntikausia, että lao-laulut ovat tulleet tutuiksi. Ja usein Jannen ollessa juhlien päävierasjoukkoa, tanssiin pääsee/joutuu ensimmäisten joukossa ja se on suuri kunnia. Itse tanssiminen on hyvin erilaista kuin Suomessa. Voisi sanoa, että se on enemmänkin piirissä "kävelemistä", miehet sisäpiirissä ja naiset ulkopiirissä ja välissä vieläpä turvallinen rako. Käsillä sitten yritetään tehdä sellaisia hienoja itämaisia liikkeitä vai miten sitä kuvaisi.
Tämä osa lao-kulttuuria on jäänyt minulle hieman vieraammaksi, vaikka kyllä minäkin olen usein tanssinut. Olen aina ihan pihalla, missä kohti pitää pyöriä ympäri parin kanssa tai tehdä jotain muita ylimääräisiä liikkeitä. Toivon aina, että kohdalleni osuisi joku tavallinen tanssi :)

Vielä tämänpäiväisestä poliisijupakasta: Kuten kerroin, minua suorastaan säälitti tuo nuori khmu-poika, joka vaatimalla vaati korruptiorahaa. Asiaa kun oikein ajattelee paikallisten tavoin, tuntuisi todellakin kaikkein helpoimmalta ja mukavimmalta kaikille osapuolille antaa jonkinlaista tukirahaa todella huonopalkkaiselle valtion virkamiehelle. Se tuntuisi suorastaan melkein velvollisuudelta, kun olen itsekin asemassa, jossa minulla on maassa jonkilaista arvovaltaa työmme edustajana. Pysyisi katsos suhteet kunnossa...Ja ihan pelkästä myötätunnostakin olisi voinut muutaman euron antaa.

Mutta mitäs, jos sille tielle lähtisi? Kyllähän rahaa on aina kiva ja helppo jaella ja hommat luistaisivat jonkun aikaa ja johonkin pisteeseen asti ihan varmasti ja vauhdilla luistaisikin. Maassa maan tavalla, niinhän se sanonta kuuluu.

Korruptio on aina korruptiota kuvailtiin sitä sitten miten tahansa. Ja rahalla pelattavaan suoraan korruptioon en halua sekaantua omassa henkilökohtaisessa elämässäni tai työssänikään. Missä sitten syyllistyn korruptioon?.....????? Täytyy varmaan alkaa miettiä, mutta ei nyt, sillä ulkoa kuuluu juhlien siivouksen ääniä. Musiikki loppui viisi minuttia sitten ja juhlat ovat ohi...meilläkin aletaan kaivautua peiton alle.

Neljän tunnin päästä naapurissa herätään valmistamaan aamuruokaa niin perheelle kuin munkeille...tässä talossa on vielä silloin, toivon mukaan, hipihiljaista.

Hyvää yötä, Niina

Hulinata

2010-09-08T17:21:00.002+07:00

Tästä päivästä tuli paljon vauhdikkaampi kuin olin ajatellut. Tiesin, että asioita hoidellessa päivä kuluu, mutta ilman mutkia ei tästäkään päivästä selvitty.

Aamu alkoi ihan kivasti, vaikka olinkin nukkunut vain viisi tuntia. Josefinin vaatimus nousta ylös heti on niin tehokas, ettei siinä auta jäädä makailemaan. Aamu alkaa usein leikillä, kuten tänäkin aamuna. Pehmokavereilla leikkiminen on ihan ehdoton suosikki tällä hetkellä. Ja niitä pitää sitten kantaa (myös minä) joka paikkaan.

Kissojen hoitohetki kuuluu myös aamutoimiin. Kaikille viidelle kissalle pitää antaa ruokaa. Samoin pupun hoitotoimet ja hellimiset kuuluvat aamutohinoihin. Ihanaa, kun meillä on näitä eläimiä, joita voi halia ja hoitaa. Liskoja en tosi hali enkä edes hoida...sen tekee Benjamin. Oliver taas on vastuussa sisäakvaarion kaloista.

Aamulla ompelin lisäksi Josefinin uuden mekon valmiiksi, kunnes kone meni jotenkin jumiin ja nyt sillä ei enää voi ommella....siis kauheeta, koska olen aika riippuvainen moisesta masiinasta...

Tiirailtiin paikallisia, jotka kansoittivat asuinaluettamme venekisojen takia. Koko katu on puukattu autoja ja mopoja täyteen ja alakatu, jossa toinen joki sijaitsee, on täynnä markkinaväkeä ja kisakansaa.
Ihanaa hulinaa...minusta on kivaa, kun hulina tulee aina meidän luoksemme, eikä meidän tarvitse juurikaan minnekään mennä. Aina kaikki tapahtumat ovat lähettyvillä ja pääsee kokemaan paikallista juhlatunnelmaa ilman sen suurempaa vaivannäköä ja liikkumista. Voi mennä vaikka omalle pihalle seisomaan ja on mukana tunnelmassa. Ja vaikkei poistuisi edes talosta, koko tunnelman voi kuulla sisälle asti. Mm. venekisojen jälkeiset kyläjuhlat ovat alkamassa aivan seinän takana kylän pihalla. Paikallista musiikkia ja laulua luvassa aina puoleen yöhön asti...tämä osa ei ole niin mieltä hivelevää.

Lounaan jälkeen laot saapuivat meille suunnittelemaan käsitöitä myytäväksi Suomeen. Intoa ja halukkuutta oli vaikka muille jakaa. Yksi laoista halusi heti päästä kanssani torille ostamaan kankaita ja pyysi minua makutuomariksi. Lähdettiin sitten ja ostokset tehtiinkin aika nopeasti...

Olin ajatellut palata nopeasti kotiin Josefinin luokse, mutta enpä olisi arvannut, että siitä alkaisi kaksi tuntia kestävä poliisi-episodi. Nuori poliisipoika tuli autolleni kertomaan, että olen pysäköinyt väärään paikkaan. No, ei se mitään, ajattelin, toki minä sakkoni maksan, kunhan saan kuitin ja summa on järkevä. Poliisi varmaankin ajatteli länsimaalaisnaisen sekä nuoren laotytön maksavan mitä vaan...No, ei sentään. Olipa siinä pojalla ihmettelemistä, kun länsinainen alkaa paukutella laoksi oikeita parkkisakkomaksuja. Ihan säälitti se poika, joka koitti olla isompi ja vaikutusvalatisempi kuin todellisuudessa oli. Olisin vaikka heti voinut viedä sen pikkuveljen jäätelölle, mutta kun oltiin virkatehtävissä, vedettiin se koko näytelmä oman kuvionsa mukaan. Poika pyysi minulta kahtakymmentä euroa ja minä suorastaan tuhahdin, ettei sellainen onnistu. Normihinta normivirheestä!!!
Poika pyysi auton papereita ja tiesin, että ne olivat Jannela toimistolla lähdössä pääkaupunkiin. Annoin jotkut auton vakuutuspaperit ja poika luuli niitä oikeiksi asiakirjoiksi. Soiteltiin puolin ja toisin eri henkilöille, mutta ei ollut aihetta kenenkään tulla avukseni. Poika pyysi myös ajokorttiani ja annoin hänelle neljä vuotta vanhan kansainvälisen ajokortin...ja sekin oli ihan ok. Viimeiseen asti poika pyyteli pientä taskurahaa juomaa varten, mutta viimeiseen asti en antanut periksi. Kuulemma eurokin olisi riittänyt...Kyllä minua säälitti se poika kauheasti...voi mikä virkainto jo noin nuorella. Lopulta kahden tunnin jälkeen poika tajusi etten maksa ilman kuittia yhtään mitään. Ja niin poika alkoi kirjoitella vaivalloisesti jotain papereita. Sain auton valuutuspaperit takaisin, mutta vanha korttini jäi poliisiasemalle. Saan sen sitten, kun menen maksamaan viiden euron parkkisakkoni pääpoliisiasemalle.

Menikin sitten kauheasti aikaa ennen kuin pääsin takaisin kotiin. Olihan pojat ja apulainen Josefinin kanssa, mutta en mielelläni jätä Josefinia pitkäksi aikaa heidän vastuulleen.

Nyt sitten ilta meneekin lao-musiikkia kuunnellessa ja varmaan jotain käsitöitä tehdessä...Keskiviikkoillat ovat minun vapaa-aikaani. Olemme sopineet, että silloin Janne hoitaa Josefinia koko illan ja minä saan tehdä mitä tykkään. Keskiviikkoillat ovat siis aikas mukavia...voi tehdä tai olla tekemättä...

Nyt tosin menen laittamaan iltaruokaa perheelle...ja samalla siunaan sitä nuorta poliisipoikaa.

Niina

Tapahtunutta (niitä kesän muistoja odotellessa;).......)

2010-09-08T03:40:00.002+07:00

- Vanhempainilta opettajan ja Josefinin kera

- Vanhempien lounashetki ilman lapsia, lapset opettajan kera :)

- Viisumiongelmia, paikalliset viranomaiset eivät sitten osanneet päättää pitääkö meidän olla vaiko eikö olla täällä uusia työlupia odotellessa. Kun sitten vihdoin ja viimein saimme poistumiskäskyn maasta, niin saimme viime tingassa soiton (laukut oli jo autossa valmiina lähdössä lentokentälle), jonka mukaan emme missään tapauksessa saaneet poistua maasta. Ei sitten muuta kuin laukkuja purkamaan...

- Tiimiä on koulutettu kovasti kuten aina ennenkin...nyt tiimi on koko ajan kaupungissa siihen saakka, kunnes saamme uudet työluvat ja uuden sopimuksen valtion kanssa. Tehdään kaikkea muuta työhön liittyvää, mutta kyliin emme lähde ennen uutta sopimusta.

- Suunniteltu uutta Niinan omaa projektia (täysin Fidan toiminnan ulkopuolella). Jotenkin asiat vaan menneet niin, että minusta on tullut usean laon apu paikallisten käsitöiden myymisessä mm. Suomeen. Mitään bisnestä ei olla suunnittelemassa eikä voitaiskaan, joten kaikki on ihan vapaaehtoista ja ilman omaa tuottoa. Kaikki varat menee paikallisille. Mikä ilo onkaan ollut saada välittää mm. jo aikaisemminkin esittelemiäni pehmopupuja lähes 100 Suomeen ja lisää tilataan...:) Autan ystävääni saamaan pupuista kauniita suunnittelemalla niille vaatteita ja värimaailmoja...tosin en ole mikään ammatti-ihminen ollenkaan.
Muitakin käsitöitä suunnitellaan toisten laojen kanssa...tästä tulee hauskaa!!

- Kalenterit ovat täyttyneet erilaisista työmatkoista ja tapahtumista ja muista velvollisuuksista ja ei niin-velvollisuuksista, että tuntuu kuin tämä kuluva vuosi olisi jo päättynyt. Tuntuu hurjalta ajatella, että pian on jo vuosi 2011...miten tämä aika kuluukin niin nopsaa.

- Edelliseen vielä lisäten ajatuksen poikanen: kesällä tuumailin, että kuinka saan taas aikani kulumaan Josefinin kanssa, sillä tyttö vaatii niin paljon touhua ja tekemistä, että pelkällä "leikillä" en arkipäiviä pärjää. Tottakaihan pitää hoitaa kaikki kodin askareet ja ruuanlaitot sun muut mutta jotain aikuisempaakin ajateltavaa kaipaa aina silloin tällöin. Lopulta sitten tämä käsityö-projekti sai alkunsa ja olen ollut niin innoissani siitä. Kunhan alkaa tulla näytettävää, lupaan kertoa siitä.

- Janne ja pojat ovat pelailleet pingistä, kalastaneet, pelanneet lautapelejä ja niitä Nintendo-pelejä (huom! Nintendo...;)....), hommanneet kameleontille uuden hienon kodin, ja Oliverin kaloille uuden hienon kodin rikkimenneen tilalle....On mahtavaa seurata kuinka isä ja pojat viihtyvät yhdessä, pojat saavat rakennuspalikoita elämäänsä varten...Näitä hetkiä muistellaan varmasti joskus vuosienkin päästä...

- Kun pojat puuhaavat yhdessä, me tytöt yleensä lyöttäydytään yhteen. Ai mitä me tehdään...no leikitään ihmissuhdeleikkejä...sitä se on nyt...ja aina välillä tehdään palapelejä, piirrellään, lauletaan, tanssitaan, juostaan, pallotellaan, hoidetaan eläimiä, katsotaan lastenohjelmia, siivotaan, tehdään ruokaa, leivotaan, pedataan sänkyjä...ja välillä istutaan jäähypenkillä tai annetaan haleja ja pusuja.

- Benjamin on pelannut paljon sählyä naapureiden poikien kanssa. Opettaja on antanut Benjaminin pelata jopa kouluajalla, mikä on meistä hienoa. On otettava tilanteesta vaarin...vai mummon..? Sitten opettajan saa aikaa olla Oliverin kanssa ja he pelaavat lauta- ja korttipelejä keskenään ja aina välillä on Oliverkin saatu houkuteltua kuumuuteen pelaamaan.

- Eilen kotimme vierestä (kaikki erikoinen tapahtuu juuri kotimme nurkalla tärkeän temppelin takia) tallusteli viisi suurta elefanttia. Ne oli tuotu näytille Maailmanperintö-kokoontumisen ? johdosta. Josefin oli aivan innoissaan elefanteista ja vielä jälkeenkin päin ainoa asia, jota hän kertoi oli, kuinka elefantti kakkasi. Ja elefantin kakan näkemistä ei voi välttää, kun se kohdalle osuu. Sen verran isoista kökkäreistä on kysymys. Mieleenpainuva kokemus sinänsä...:)

- Jos olisi robotti, voisi muistaa kaikki tapahtumat ja kirjoittaa ne jälkeenkin päin tänne...jos jotain kovin mullistavaa on tapahtunut, enkä nyt sitä muistanut kirjoittaa tänne, niin joskus toiste sitten. Nyt koitan taas mennä nukkumaan...Josefin valvoilee taas ja silloin itsekin tulee valvottua ja napattua kone syliin. Toisaalta kello on jo aamuherätyksen aika paikallisittain (yli neljä jo), että periaatteessa voisi herätä jo. Mutta vasta kolme tuntia unta takana, niin koitan saada vielä pari tuntia lisää alle, että jaksaa taas huomistakin eli tätä päivää. Paikalliset venekisat ja käsityöprojektini laot ovat huomisen päiväni otsikko...mutta siitä sitten muutaman tunnin kuluttua.

Niina

Kesämuistoja 12

2010-09-01T20:20:00.002+07:00

Viime kesänä poikien ihan eka opettaja tuli moikkaamaan meitä ystävänsä kanssa. Kanadalainen opettaja viipyi meillä muutamia päiviä ja halusi samalla hyvästellä yhtä entistä kotikaupunkiansa. Kymmenen vuotta Thaimaassa ja Laosissa ja paluu kotimaahan, ainakin puoleksi vuodeksi...
Oli ihanaa saada entinen ope vieraaksi ja muistella aikoja, jolloin pojat oppivat enkkunsa (which is pretty good) Janellelta. Tuntui, että se oli vasta eilen...

Niina

Väliaikatiedote

2010-08-26T22:51:00.002+07:00

Kesämuistelot jatkuvat tuota pikaa...sitä odotellessa ajattelin piipahtaa tänne kertomaan, miksi ihmeessä en ole jatkanut muisteloita, koska niitä on vielä monta tulossa. asia on nimittäin sillä lailla, että oman koneeni ruutu on rikki elikkäs ihan vihreä ja kaikki kuvat ovat sitten luonnollisesti vihreitä enkä näe kuvia kunnolla. Joten jatkossa näitä blogijuttuja joudun hieman fiksailemaan niin, että joko tulee juttua ilman kuvia tai sitten joskus paukahtaa monta kuvaa kerralla, kun pääsen käsiksi Jannen tai poikien koneeseen.
Voi, että olisi paljon kerrottavaa. Joskus toivon, että voisin ihan vaan suullisesti kertoa kaikki ajatukset ja tapahtumat, kun tämä kirjoittaminen ja kuvaaminen on kuitenkin hitaampaa...ehkä hyvä niin.

********************************************************************************

Pieniä välähdykdiä viime aikojen tapahtumista:

- koulu alkanut loistavasti uuden opettajan kanssa, pojat tykkäävät kovin
- uusi opettaja on saanut poikiin uutta eloa monessa suhteessa :)
- projektityössä odottelemme uutta sopimusta valtion kanssa ja samoin uusia työviisumeita meille
- itse olen ollut ihanan työllistetty eri asioiden suhteen
- sairasteltu ollaan kovasti, kaikki paitsi minä ovat käyneet läpi pitkän ja sairaaalloisen kuume-flunssa-taudin (Janne ei muista koskaan aiemmin olleen niin kovassa flunssassa)
- juhlittu ollaan jälleen useat synttärit
- saatu traagisia uutisia: kollegamme vastatullut ulkomaalaisharjoittelija kuoli täällä rauhallisessa Luang Prabangissa mopokolarissa kaksi päivää sitten...niin sitä meitä voidaan ottaa pois ihan arvaamatta
- sadekautta, kun elellään, niin voi kyllä sanoa, että sataa ihan kaatamalla välillä ja koko päivän...homekasvu on kiivasta...kastuneet kengätkin ovat seuraavana aamuna homeessa...alan tuntea, kuinka pian minussakin kasvaa hometta ja sieniä ; (kynsisieni taitaa olla lääkärin mukaan jo ihan oikeastikin...sitä se täällä asuminen teettää, vaikka joka päivä kulkee avokenkätyyliin)

Pian jatkan kesämuistojen parissa....

Niina

Kesämuistoja 11

2010-08-23T20:16:00.031+07:00

Katselin Jannen koneelta näitä lukuisia kalastuskuvia ja poimin tänne muutamia mukaan tältä kesältä. Olipa siinä pienennysurakkaa kerrakseen, mutta kalastuksen ystävät varmasti nauttivat. Kalastuksessa ei aina ole ideana saada vain isoja kaloja, vaan myös mahdollisimman monipuolisesti. Varsinkin Benjamin on innostunut kalastamaan mahdollisimman monia eri lajeja...sekin on haastavaa ja oma taitolajinsa.

Jannen saalis: Kissakala

Kalassa Mekongin rannalla.

Harvinainen saalis: goonch.

Kalassa Ou-joella Nong Khiaussa.

Kalastusvene paikalliseen tyyliin.

Että sellasta...IHAILKAA!!!!

Niina

Kesämuistoja 10

2010-08-22T22:51:00.005+07:00

Kesän aikana pihaamme rakennettiin kala-allas Benjaminin toivomuksesta. Toimistomme vartija on hyvä kaikenlaisessa rakennushommassa ja hän saikin tehtäväkseen rakentaa altaan.

Kun allas oli muurattu ja lasi paikoillaan, oli aika täyttää allas vedellä, asettaa suodattimet sun muut vempeleet. Benjamin olikin innokas vapaaehtoinen:)

Niina

Kesämuistoja 9

2010-08-22T22:35:00.003+07:00

Kesän aikana pidimme hygieniakoulutusta paikallisille hotelli-ja päiväkotihenkilökunnille. Koulutuspäivät olivat onnistuneet, kuten jo tuolla paljon aikaisemmin kerroinkin.

Niina

Kesämuistoja 8

2010-08-22T19:28:00.002+07:00

Kesäkuun alussa pidimme toimiston väen puolesta läksiäiset poikien opettajalle.

Niina

Kesämuistoja 7

2010-08-22T19:10:00.008+07:00

Kuten ehkä jo tiedätkin Benjamin on todella innokas kalamies. Benjamin käy usein ihan yksikseenkin kalassa. Useimmiten Benjamin suuntaa yhdelle kalalammelle, jonka yhteydessä on lao-ravintola. Kalalammelle on meiltä on 15 minuutin ajomatka, joten viemme ja haemme Benjaminin autolla. Periaatteessa pyörälläkin pääsee, mutta kaikkien kalavarustusten kanssa hikimärkänä polkiessa ei ole ehkä kaikista kivointa.

Minusta on kiva tietää, että Benjamin voi olla lammella ihan turvassa, sillä paikalla on aina laoja ja he kyllä auttavat, jos on joku hätä. Laot rakastavat lapsia ja Benjamin on jo iso poika, joka osaa sanoa, jos on joku ongelma. Puhelintakin Benjamin on joskus lainannut, jos on tullut kotiin asiaa.

Lao-kielen taidot tulevat hyvin harjoitetuksi käytännössä, sillä joka kerta Benjaminin luokse tulee paikallisia kyselemään kaloista ja kalastusvälineistä. Benjaminin vahvuuksia ovat siis mm. rento meininki ja ystävällisyys. Aina löytyy samanhenkisiä kavereita, vaikka ihan jokaista sanaa ei tajuaisikaan.

Yhdellä kalalampikerralla Benjamin nappasi tämän Snakehead-kalan. Snakeheadeja on Benjaminin mukaan todella vaikeaa kalastaa, mutta tällä kertaa yritys palkittiin ja voi sitä iloa, kun poika pääsi kotiin kertomaan saaliistaan. Oli siinä isilläkin ihmettelyn aihettta, sillä ihan joka päivä tällaisia kaloja ei napata. Yläkuvan hymy kertoo aika paljon!!

Niina

Kesämuistoja 6

2010-08-22T15:21:00.016+07:00

Kesän alkuun ajoittui valtion vuotuinen evaluaatio. Se tarkoittaa käytännössä paljon ennakkovalmisteluja monella eri tasolla ja taholla. Evaluaatioviikkoon ei voi lähteä ihan kylmiltään, vaan hyvin suunniteltu on tässäkin puoliksi valmista. Evaluaatio kestää aina viikon, josta viisi päivää matkustetaan kylissä tarkistaen niitä ja kyläläisten kommentteja kunnellen.

Matkustaminen tapahtuu pääosin autolla. Joskus kyliin on jatkettava joko venellä tai jalkaisin. Tässä kuvassa auto oli jäänyt mutaan ja tarvittiin kyläläisten apua.

Paikallinen Basii-seremonia kuuluu mm. evaluaatiomatkaan. Seremoniaa voidaan käyttää hyvin monissa eri tilanteissa. Seremonian yhtenä tarkoituksena voi olla vaikkapa hyvän onnen pyytäminen.

Virallisia tervehdyksiä, puheita ja toivotuksia riittää. Ja kaikki pitää tapahtua arvojärjestyksessä. Kyllä siinä paikallista asiantuntemusta tarvitaan, jotta osaa suunsa aukaista oikeassa kohdassa. Onneksi tottumus tuo rutiinia ja Janne onkin jo tottunut puhuja näillä matkoilla. Ja mikä hienointa minun mielestäni, kaikki tapahtuu paikallisella kielellä.

Virallisten osuuksien jälkeen pitää saada ruokaa ja juomaa. Ja ruuan päälle pitää tanssia...

Tässä pieni otos edellisestä evaluaatiomatkasta. Kerrottakoon, että työmme etenee hyvin ja paikalliset viranomaisetkin ovat tyytyväisiä, vaikka emme olekaan rakentaneet tarkoituksella paljon rakennuksia yms.

Niina

Kesämuistoja 5

2010-08-22T14:48:00.010+07:00

Tänä kesänä ollaan juhlittu monen monia syntymäpäiviä. Tämä vuosi on siinä suhteessa erityinen, koska olen luvannut järjestää jokaiselle tiimiläisellemme omat syntymäpäivät kakkuineen, lauluineen ja lahjoineen.

Tiimiläisetkin ovat muistaneet toisiaan kakulla sekä pienellä lahjalla. Toisten huomioiminen on tärkeää, vaikkapa synttäreiden muodossa.

Josefin nauttii juhlista!! Parasta tietenkin on kakku ja kynttilät. Josefin on puhltanut uskollisesti jokaisesta kakusta kynttilät, vaikka kakku ei olekaan ollut hänelle. Ja jos on kermaa tarjolla, sitä Josefin voisi vaan syödä, syödä...

Välillä olemme pistäneet ihan lauluksi ja lao-tanssiksi. Jokainen vaan tanssilavalle ja lantioita ja käsiä liikuttelemaan...

Ruokaakin on ollut tarjolla. Olemme vieneet tiimiä syömään talomme vuokraisännän omistamaan lao-ruokapaikkaan. Samalla tulee hoideltua näitä Aasiassa niin tärkeitä suhteita.

Niina

Kesämuistoja 4

2010-08-22T00:53:00.007+07:00

On se hyvä, että tulee otettua kuvia, niin tietää, mitä on tullut tehtyä ja mitä ei. En olisi edes enää muistanut, että olihan se miesväki siellä Bangkokissa heti koulujen loputtua...tilaamassa pojille uusia passeja. Samalla näki niitä palaneita rakennuksia, joita olikin monta.

Sitten tuli testattua paikallinen huvipuisto, jossa asiakkaina olvat pelkästään meidän miehet ja yks muu mies ;) ja olihan se aika epäilyttävää, kun ei muita näkynyt. Nelikko sai sitten päiväksi oman oppaan, joka kuljetteli laitteista toisiin. Ainakaan ei tarvinnut jonottaa.

Osa laitteista, mm. vuoristorata, oli kuulemma niin hurja, ettei tehnyt mieli mennä toista kertaa. Hurjaksi laitteen teki sen huonot turvakaaret sekä liian suuret vauhdit tiukoissa mutkissa. Jopa Jannesta tuntui, kuin joku olisi tullut täysillä päin koko kropan voimalla vai oliko se jotain vielä kauhemapaa, en muista.

Itse en enää nauti hurjista laitteista. Minulla menee nykyään pää sekaisin jo pelkästä ajatuksesta ja katselusta...toisin oli joskus ennen. :)

Niina

Kesämuistoja 3

2010-08-22T00:25:00.007+07:00

Matkalla poikien kevätjuhlaan napattiin naapurin kukkapuskista opettajalle kukkia vietäväksi. Ennen koululle menoa halusin, etä otetaan Joskusta pari kuvaa kukkien kanssa...

Ilmiselvästi Josefinia ärsytti kuvaaminen ja varsinkin, kun piti olla joku hymyilme päällä...väkisinkin sitä alkoi tulla muitakin ilmeitä. :)

Uskaltaispa itsekin olla luonnollinen kuvissa...

Niina

Kesämuistoja 2

2010-08-21T21:42:00.008+07:00

Ai niin...ennen lomaahan oli poikien kevätjuhla. Kuvat tulivat tänään vastaan, kun laitoin kuvia kamerasta koneelle...en sitten kovin usein taida sitä tehdä;)

Todistusten jako oli aika ikimuistettava, sillä opettaja teki sen pojillemme viimeistä kertaa. Niin ne kolme vuotta kuluivat sitten nopeasti...

Juhlassa tarjoiltiin tietenkin Coca-Colaa..

Benjamin päätti kuudennen ja Oliver viidennen luokan. Siirrettiin seuraaville vuosiluokille jälleen kerran loistavin arvosanoin! Hyvä pojat ja opettaja!!!

Niina

Kesämuistoja 1

2010-08-21T18:14:00.005+07:00

Kesä ja kesäloma on jo ohi ja syksyn puuhat ja syksyn sateet ovat jo täällä. Kesän alkuviikot menivät meillä täällä Laosissa poikien uusia passeja odotellessa ja töitä tehdessä. Kuusi ensimmäistä poikien kesälomaviikkoa olimme siis ihan kotosalla. Tokihan niihinkin viikkoihin mahtui monenmoista puuhaa ihan täällä kotikulmilla kuin kylilläkin.

Kesän alkuviikot olivat oikein kivoja ilmoiltaankin. Vaikka periaattessa elimme sadekautta, sateita ei vielä juurikaan tullut. Siksi pystyimme olemaan paljon ulkosalla kotipihalla puuhastellen.

Poikien kesäloman alusta saakka pojat nauttivat siitä, kun saivat olla ihan vapaalla ja nukkua niin pitkään kuin halusivat ja valvoakin ihan puolille öihin saakka. Itse asiassa koko kesäloman ajan valvoimme poikien kanssa joka ilta myöhään, koska aina Josefinin nukkumaanmenon jälkeen katselimme jotakin leffaa tai sarjaa. Huomasin vasta koulujen alettua, kuinka paljon aikaisemmin nukkumaanmeno auttaa aamulla sängystä nousua. Minulla ja Jannella, kun ei ollut lomaa ja aamulla oli aina herättävä aikaisin. Nyt arkirytmiin päästyämme nukkumaanmeno on aikaistunut huomattavasti.

Kesäkuussa ja heinäkuun alun olimme Laosissa ja lopulta poikien passit tulivat pääkaupunkiin ja Janne haki ne sieltä. Sitten juuri ennen lomaamme Jannella oli projektin evaluaatiomatka kylille ja sieltä palattuansa Benjaminin ja tiimin kanssa, aloimme hurjaa vauhtia pakata laukkujamme ja fiilistellä lomalle lähtöä. Ja oli todella hauskaa lähteä kaiken kiireen ja työtehtävien keskeltä.

No, niin, saatiinpahan tämä blogi taas käyntiin lomien ja muiden hässäköiden jälkeen.

Niina

Back from China

2010-07-18T18:20:00.002+07:00

Pikaiset terveiset täältä reissun päältä. Kiinan matka on jo ohi...lähdimme Kunmingista eilen Laosin Vientianeen, jossa vaihdoimme koneen Malesian Kuala Lumpuria kohti. Olemme siis nyt Malesiassa.

Kiinan matka oli mielenkiintoinen ja antoisia, kiitos isäntäperheemme. Kiinan matkan aikana olimme melkoisessa nettipimennossa, sillä blogit ja facebookit olivat kaikki plokattu pois. Kiinassa ei siis blogata eikä olla kamujen kanssa fesessä.

Kiinasta kirjoittelen tarkempia terveisiä piakkoin...koin mm. yhden elämäni oudoimmista kokemuksista ;).

Niina

Kesäloma alkakoon

2010-07-10T19:16:00.002+07:00

Janne ja Benjamin saapuivat eilen illalla juuri ennen pimeän tuloa kotiin. Vaikka luulisi töiden loppuvan kotiin tullessa, niin ainakin ennen lomaa hommia riittää pikkutunneille asti. Aamulla Janne lähti heti jatkamaan työasioiden hoitamisia ja palasi kotiin iltapäivällä. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki isoimmat ja kiirellisimmät hommat on saatu päiväjärjestykseen, sillä Janne on leikkinyt Josefinin kanssa jo jonkun aikaa.

Koko päivän olen ladannut kamoja laukkuihin aina sen mukaan, kun vaatteita on tullut pyykistä jne. Alkaa olla jo voiton puolella. Tällä kertaa olikin pakattava laukut kahteen eri matkakohteeseen, joten oli vähän mietittävä sään mukaista pukeutumista. Kiinassa on kuulemma Suomen kesäilmat ja Malesiassa onkin sitten taas kostean kuuma keli. Kiinaan olen pakannut lämpöistä vaatetta...tuntui hassulta ladata laukkuihin pitkähihaisia ja pitkälahkeisia varusteita. Toivon, ettei niitä tarvita, mutta palelu ei kuulu suunnitelmiin, ainakaan lomalla...

Huomenna starttaamme kohti pääkaupunkia ja maanantaina jatkamme kohti Kiinaa. Siitä se seikkailu voikin sitten alkaa....:)

Lomavilkutuksin, Niina

Tosiasioita

2010-07-08T19:40:00.003+07:00

(Photo: Janne Blommendahl)

- kun sitten kaikesta huolimatta päätin aloittaa sessiot Facebookissa, on tämä foorumi jäänyt vähemmälle: aikaa ei siis olekaan saman verran molemmille foorumeille ainakaan tällä aikajaolla...jotain tarttis tehrä...

- tämä viikko on ollut aikamoista asioiden toimitusta...kun mies on kylillä, vaimo hoitelee projektin asioita täällä päässä ja ilman autoa se onkin aikaavievää...onneksi on apulainen, joka on saanut toimia tämän viikon skootterinkuljettajana...fiu fou ja menoksi!

- sadekaudella luulisi satelevan, mutta eipähän ole noita sadepisaroita juuri näkynyt

- jos ei ulkona sada, niin sisällä sataa kuitenkin, meinaan tuosta yläaulan 10 vuotta vanhasta ilmastointikoneesta...ilmastoinnin alla on Josefinin kylpyamme, johon keräämme illan kylpyveden...ei vaan...

- eilen Janne ja Benjamin olivat kylässä, jossa ei ennen oltu nähty valkoihoisia...olivat kylässä yön ja ilman sähköä nukkuminen on aika lämmintä puuhaa...Benjamin nautti kalaisista joista, jotka olivat sanoinkuvaamattoman kirkasvetisiä...sunnuntaina alkanut kylämatka saa huomenna kotiinpaluupäivän.

- kesäloma lähenee...pitäisi alkaa pakkaamaan!!

Niina

Tänään

2010-07-05T18:29:00.002+07:00

- Janne ja Benjamin ovat eileisestä asti olleet kylillä, palaavat perjantaina. Yhdessä kylistämme on nyt juokseva vesi eli uudet vesiputket ja niiden kunniaksi pidetään huomenna isot juhlat. Loppuviikon Janne ja tiimi ovat "avaamassa" uusia kyliä projektillemme. Joissain kylistä ei ole ennen nähty valkoihoisia. =)
- kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydillä eli kun mies on poissa, vaimo pistää tuulemaan. Laitoin tänään koko sisääntuloaulamme uuteen uskoon. Järjestin uuden sisääntulon ja kaikki huonekalut meni uusille paikoille. Jaoin huoneen kahtia (iso aula) ja toisesta puolesta tein sisääntulon ja toiselle puolelle aion tehdä "Josefinin päiväkodin". Selkä ja jalat ovat moisesta roudaamisesta muussina. :) Ps. viime viikolla pistin olohuoneen uusiksi...kun ei voi taloa muuttaa, niin muutetaan sitten edes talon sisällä..hahaa...
- Lentolippujen varaamista, pakettien lähettelyä (mm. Katrin huhtikuinen syntymäpäiväpaketti lähti tänään matkaan...kuinka tunnekaan itseni saamattomaksi), rahanvaihtoa ja -jakoa, puutarhahommia....
- temppelimusiikin "kuuntelua", joku tärkeä päivä taas menoillaan
- iloa ja kiitollisuutta ihanasta päivästä, aurinko paistoi porottaen koko päivän

Niina

Mansikkaa ja vaniljaa plus muita mössöjä.....

2010-06-29T19:29:00.003+07:00

(Kuva viime vuodelta toiselta kalalammelta...ja taitaa olla Thaimaan puoleltakin)

Kun meidän kalamiehet lähtee kalaan, ne ottaa mun ruokakaapista esille itse ostamansa vanilja-sekä mansikkauutteen. Voisi tietysti luulla, että pian saisin maistaa ihania herkkuja uunista. Mutta itse asiassa kierrän keittiön kaukaa, sillä sen verran oksettavia mössöjä on valmistumassa. Sekoitukseen laitetaan ainakin leipää, kananruokaa, jotain kamalan hajuista kalanruokaa ja sitten vaniljaa sekä mansikkaa. Kalat kuulemma tykkää!!

Aamupäivällä vein Benjaminin kalaan yhden ison joen rantaan. Otin koko lapsikatraan mukaan, vaikka Oliver ei yhtään nauti kuumasta ilmasta. Ulkoilmaa se on kuumakin ilma, joten niin sitä mentiin. Kalaa ei tullut, mutta Josefin pulahti rantaveteen ja koko tyttö oli ihan hiekassa. Märät ja hiekkaiset vaatteet pois ja nakupellenä leikkien. Onneksi Josefin ei pulahtanut yhtään syvemmälle, sillä heti rannasta on upottavaa ja joki on täynnä virtauksia. Varjelusta taas matkassa!

Janne ja Benjamin lähtivät vielä iltakalaan yhdelle kalalammelle. Saaliina monni...

Niina

Myyty

2010-06-28T21:45:00.003+07:00

Viime päivinä ollaan myyty jotain isompia ylimääräisiä tavaroita pois. Olen laittanut tavarat vaan tuohon porttimme eteen kadulle ja myydään-lappu hinnan kanssa. Josefinin rottinkipinnasänky patjoineen lähti heti...samoin Benjaminin vanha maastopyörä...tänään vietiin oma vanha Hello Kitty-pyöräni. Saa vähän ylimääräistä tavaraa täältä jaloista pyörimästä. Meillä ei ole meinaa mitään varastotilaa pyörille ja mopolle, joten kaikki roudataan joka ilta sisälle. Ihan pakko, muuten aamulla ei olis pihalla jäljellä kuin muistot tavaroista....

Tavarat menee nyt etuoikeutetusti ensin laoille myytäväksi ja sitten vasta länsimaalaisille. Hinnat niin alhaalla, että laotkin ostelee...Hyvä, kun menee. Omistajuuden sekä omanarvontunnon takia isommista tavaroista otamme pienen maksun...joulupukeiksi emme ole vieläkään aikomassa.

Niina

Ps. Janne lähti illalla iltapäivävaroituksella pääkaupunkiin. Tulee huomenna takaisin.

Uhrimieltä (tosi juttu)

2010-06-26T19:32:00.002+07:00

Balilaisia uhreja maassa

(Kuva: Benjamin Blommendahl)

Ihan näin alkuun paljon terveisiä ja halauksia täältä meiltä. Olen ollut viimeiset puolitoista viikkoa huonossa kunnossa. Josefinin kuume-flunssan jälkeen sain itsekin moisen taudin ja vielä sen päälle tupsahti lääkärin mukaan joku toinenkin tauti. Kuumetta, flunssaa, kurkkukipua, kovaa yskää, särkyä, oksetusta, heikotusta....luulotautia???? Tänään Janne määräsi minut kokopäivälepoon, että saisin edes yhden päivän kunnolla levättyä. Ja nyt olenkin siis ekaksi nukkunut puoli kolmeen iltapäivällä (!!!!) ja sitten ollut vaan sängyssä. Ohhoijaa...Toivon todellakin, että saisin itseni normaalikuntoon, kun olisi niin monia asioita tehtävänä. Puolikuntoisenakin niitä olen tehnyt, mutta on se vaan niin raskasta....
Harmittaa, kun tämäniltainen laokotivierailukin piti peruuttaa...ensi viikolla sitten.
Mutta siis, jos nyt taas jaksaisin kirjoitella tänne, vaikka harmittaakin, kun monet tapahtuneet asiat ovat jääneet tänne kirjoittamatta. Jostainhan se taas on aloitettava....

Haluan kuitenkin jakaa kanssanne yhden tosijutun. Voidaan sitten tuumailla, löytyykö meiltä itseltämme yhtä isoa uhrimieltä...

Toimistomme yövartijana toimii eräs paikallinen taivaan isän oma vanhempi mieshenkilö. Noin neljä vuotta sitten hän haki toimistollemme töihin, mutta hänellä ei olisi ollut oikein mitään valmiuksia työhön, joten tarjosimme hänelle vartijan paikkaa. Mies on erittäin vähävarainen ja hänellä on elätettävänään vaimo ja lapsia. Kerran annoimme hänelle yhden hengen jousipatjan, joka oli jäänyt meillä ylimääräiseksi uuden patjan sijaan. Ilostuihan hän siitä, mutta kotiin sitä ei voitu viedä, sillä se ei olisi sinne mahtunut. Että isossa asunnossa hän ei asu. Sitkeydestä ja oma-aloitteisuudesta kertoo kuitenkin se, että hän tekee kahta työtä eli ansaitsee itse ruokansa.

Janne ja Benjamin ovat jo pidenpään suunnitelleet isoa kala-akvaarioita ulos ja sitä tekemään sopi mainiosti paljon rakennuksilla oppinut toimistomme vartijamies. Vartija kävikin meillä neljänä eri päivänä töissä. Hän teki aamusta iltaan töitä ilman kunnon taukoja (uskomatonta ahkeruutta täällä päin) ja lopulta kala-allas oli valmis. Hieno tulikin....

Ensimmäisen päivän jälkeen Janne tarjosi vartijalle päiväpalkkaa (vastaa noin tavallisen työn viikon palkkaa) ja hän otti sen vastaan. Neljännen työpäivän jälkeen Janne taas tarjosi vartijalle palkkaa kolmesta viimeisestä päivästä (jokaisesta sama palkka), mutta mitä....vartija sanoi, että hän halusi auttaa meitä eikä ota rahaa. Eikä ottanut, vaikka kuinka Janne koitti antaa.
(Lukijoille kerrottakoon, että emme kuitenkaan voi olla siunaamatta tuota miestä. Palkkansa hän saa aivan varmasti meiltä kuin olemme luvanneetkin. Ty.mieshän on palkkansa ansainnut.)

Ajatukset ovat olleet paljon tässä tarinassa. Kuinka moni meistä olisi jättänyt ison rahasumman ottamatta, kun sitä tarjotaan ja vieläpä aivan rehellisesti ja ansaitusti hankitusta työnteosta. Ja siksi, että haluaa auttaa....Ehkäpä hyvän kodin ja ruuansaannin turvin voisimme antaa omastamme helpostikin, mutta entäpä silloin, kun antaisimme omasta todella tuikitarpeellisesta leipäpalastamme. Laskemmeko me, että meille riittää ensin ja sitten vasta muille, vai olemmeko valmiita antamaan muille, vaikka itsellemme ei jäisi. Ja arvaanpa, että meille länsimaiden asukeille ei koskaan tule olemaan niin hurjaa tilannetta, jossa emme saisi ruokaa ja lämpöä, mikäli niin haluamme. Me siis annamme aina ylimääräisestä...eli meidän pitää päättää jätämmekö hankkimatta vaikkapa uusia vaatteita, uusia päivityksiä koneisiimme, elokuvalippuja, matkoja, lehtiä, karkkeja, rahapelejä, leluja, ravintolareissuja...Toisaalta voisi suosia pyörää tai omia jalkojaan työmatkoillaan, jos mahdollista...
Itse henkilökohtaisesti en halua tyytyä vanhan testamentin aikaiseen 10 prosenttiin...se olisi ensinnäkin "vanhanaikaista" sekä liian helppoa. Jumalallehan kuuluu ihan kaikki!!!!! Kuinka siis käytämme Jumalan omaisuutta?

Tässä olisi nyt aika hupsua alkaa vertailla, kenellä on kuinka paljon rahaa ja kuka omistaa mitä....jos nyt siihen ryhtyisimme, aika hakoteillä oltaisiin näiden antamisajatusten kanssa. Enkä missään nimessä tavoittele mitään tuhkaläjässä elämistä. Itse mm. rakastan kaunista kotiamme ja kauniita tavaroitamme ja se on iso siunaus minulle Jumalalta. Mutta jos kodistani ja tavaroistani tulee elämässäni ykkösasia, enkä vaikka voisi luopua tavaroistani ja kodistani, silloin oltaisiin jo pahasti väärässä suunnassa. Haluan aina ensimmäiseksi seurata Jumalan tahtoa, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että luopuisin omasta kodista tai muusta. Hurjaltahan tämä kuullostaa, mutta tositilanteessa Jumalan antama rohkeus auttaa!!

Joten, puhutelkoon tämä köyhän laomiehen tarina sinua.

Niina

Tänään

2010-06-16T17:52:00.003+07:00

(Kuva: Benjamin)

- aletaan koko porukka olla toipilaina jälleen yhdestä flunssataudista (viime viikko oli Josefin kovassa kuumeessa ja flunssassa ja me muut Oliveria lukuunottamatta saimme saman taudin, onneksi hieman lievempänä)
- toimiston vartijamme teki meillä jo toista päivää uutta isoa akvaariotamme ulos, muuraushommat ovat nyt valmiit
- söimme lounaaksi herkullista kalaa, jonka Benjamin viime viikolla kalasti (ei kuvassa)
- Benjamin vietti taas päivän kalassa tai siis on siellä vieläkin...

Niina

Erilainen viikko

2010-06-13T18:13:00.004+07:00

(Mitä sinä uhraat ja kenelle?
Kuva: Niina)

Tiedättehän ne tavalliset päivät, jolloin ei tapahdu mitään erikoisen huonoa, mutta ei mitään erikoisen ihmeellistäkään. Aivan tuiki tavallisia ja tutun turvallisia päiviä. Jokainen meistä tarvitsee sellaisia päiviä, eikä totta? Mutta, kun niitä tavallisia päiviä on monen monta yhteen soittoon, niin tottahan siinä alkaa jo kyllästyä, ainakin minä kyllästyn. Siksi tämä viikko onkin ollut minulle mukavaa vaihtelua tavallisen arkiviikon sijaan.

Alkuviikon olimme vielä Josefinin kanssa kahdestaan kotosalla ennen kuin miessakki saapui Bangkokista. Maanantaina olin toimistolla suunnittelemassa tiimimme kanssa loppuviikon ohjelmaa. Viikosta olisi tulossa erilainen ihan kaikille...

Keskiviikkona pidimme poikien opettajallemme yllätysläksiäisjuhlat tiimimme kanssa. Tiimimme oli keksinyt kaikenlaista kivaa ohjelmaa ja lopuksi me Jannenkin kanssa pidimme pienet puheet. Lopuksi me kaikki lahjoimme opettajaa pienillä lahjoillamme. Uskon, että juhla oli opettajalle ikimuistettava.

Samana keskiviikkona järjestimme tiimimme lapsille juhlan, jossa he saivat kuulla nukketeatterin ja laulujen muodossa hyvästä taivaan isästämme. Juhlissa myös herkuteltiin ruuilla ja juomilla. Varsinaisesti juhla ei liittynyt työhömme, mutta halusin pitää juhlan toimistolla, koska siellä on hyvät tilat juhlia varten.

Torstaina ja perjantaina sain olla toimistolla seuraamassa tiimimme antamaa hygienia-koulutusta. Janne pyysi minua katsomaan, kuinka tiimimme opettaa ja ilomielin suostuin tähän työtehtävään. Kaksi tiivistä päivää seurasin opetusta ja kirjasin jokaisen tiimiläisemme jo opittuja sekä vielä kehitysvaiheessa olevia opetustaitoja.
Kutsuimme hygienia-koulutukseen tuttujemme eri toimipisteiden henkilökuntaa. Paikalle saapui 15 henkilöä opiskelemaan hygienia-asioita, joita he todellakin tarvitsevat työskennellessään päiväkodeissa, hotelleissa, kodeissa apulaisina jne jne.
Kaksi päivää olivat huikea menestys!!! Jatkokoulutusta jo suunnitellaan, sillä niin innostuneita ja kiinnostuneita mukana olleet olivat.
Tiimimme koulutus oli mielestäni hyvin onnistunutta. Olin sydämestäni niin iloisesti yllättynyt, kuinka paljon kaikki olivat kehittyneet opetustaidoissaan. Janne on nähnyt hurjan ison työn kouluttaessaan tiimiämme CHE- oppituntien ymmärtämiseen ja opettamiseen. Kyynelsilmin katselin ja kuuntelin opetusta.
Aina, kun tiimimme tai me opetamme, mukana on lauluja, leikkejä sekä tansseja. Ilman hauskanpitoa on melkein turhaa olla laosilaisten kanssa. Hauskanpidon lomassa tieto ja oppikin tuntuu menevän paremmin perille. Ja kun opetus perustuu täysin yhteiselle keskustelulle, voi jokainen kokea olevansa opetuksessa mukana ja opetus tuntuu mielekkäältä. Näiden elementtien pohjalle kun rakennamme opetuksemme, menestys ja into opppimiseen on taattu. Voi sitä keskustelujen tulvaa ja mielipiteiden vaihtoa, kun yhdessä mietimme syitä ja ratkaisuja mm. ripuliin ja dengi-kuumeeseen. Kaikista hiljaisimmilta ja aroimmiltakin saatiin vastauksia, kun heiltä niitä oikealla tavalla kyseltiin.
Ja opetuksen lomaan välillä leikittiin leikkejä, laulettiin ja tanssittiin. WOW, mikä ilo!!!

Lauantaina saimme erän skotti-perheen kyläilemään. He ovat valmistautumassa muuttoon tänne Luang Prabangiin ja he halusivat tulla kyselemään eurooppalaisen perheen tuntemuksia ja tietoja täällä asumisesta. Ja ilollahan me niitä kertoilimme.
Loppupäivä menikin lasten kanssa puuhaillessa. Janne ja Oliver tekivät pitkään isoa palapeliä ja minä leikin Josefini kanssa. Benjamin lähti jo aamupäivällä kalaan ja Janne liittyi seuraan viiden aikoihin. Ja vasta illalla he palasivat kotiin. Benjamin viihtyy kalassa siis ihan koko päivän.

Tänään sunnuntaina menimme länsimaalaisten yhteiseen kokoukseen ja sen jälkeen olemmekin olleet kotosalla. Iltapäivällä läheinen laoystävämme saapui meille. Kovasti mietimme ja suunnittelimme jo tulevia "lastenjuhlia". Nyt tuntuu olevan erilaisten tapahtumien aika. Naisten hemmottelupäiväkin minulla on jo mielessä ja sen aika varmaan tuleekin jo aika pian. Innolla jo sitä odotan! Minulla, kun ei varsinaisesti ole aikaa eikä mahdollisuutta olla projektityössä, voin suunnitella ja puuhata kaikkea muuta laosilaisten iloksi. Juhlien ja teemapäivien suunnitteluun kun en tarvitse toimistoa enkä varsinaista työaikaa, joten teen näitä juttujani kotoa käsin. Ja voi, kuinka minä nautin!!!

Mukavaa sunnuntain jatkoa, Niina

Ps. Koululaisemme nauttivat lomastaan ja odottavat perheen yhteisiä lomahetkiä heinäkuussa. Heinäkuuta odotellessa teemme täällä kotona muita lomajuttuja, kuten nukumme pitkään (ne, jotka voivat eli siis pojat), luemme, pelaamme, kalastamme, leivomme jne.

Tänään

2010-06-06T20:08:00.004+07:00

- heräsin väsyneenä valvottavasta tytöstä (koska tytöt alkaa nukkua kokonaisia öitä???, meillä pojat nukkuivat reilun vuoden ikäisinä jo kuin tukit...)
- aamulla leikittiin ja puuhailtiin ennen aamupalaa ja sitten aika hurahtikin jo lähelle kymmentä
- kymmeneksi jokasunnuntaiseen Foreign Fellowship:n, oli paljon porukkaa tällä kertaa, kun oli niin paljon vierailijoita
- kokouksen jälkeen heitimme opettajan kotiin ja jatkoimme ravintolaan hakemaan ruokaa kotiin (täytyy hemmotella meitä tyttöjäkin, kun pojat poissa) ja kauppaan ostamaan jokaviikkoista maitoa
- nukahdin iltapäivällä, kun Josefin katsoi lastenohjelmia (yöllinen valvominen siis jatkuvana ei sovi minulle ilman päiväunia silloin tällöin)
- Josefinkin nukahti pikku-unille
- leikimme naapureiden lasten kanssa
- suunnittelin ensi viikon ohjelmaa (minulla hieman erilainen viikko tulossa...)
- iltaruuaksi syötiin nuudeleita...se liemi on sitten niin hyvää..
- kohta laitan tytön kylpyyn ja iltapalalle ja sitten unten maille purjehdusta
- illalla omassa rauhassa ota käsitöitä esille ja katson jonkun vanhan Suomi-leffan (sain muutama vuosi sitten anopiltani lahjaksi hänen tallentamiaan Suomi-leffoja nipullisen cd:tä (elokuvia montakymmentä) ja nyt vasta olen niitä alkanut katsomaan, olen ihan koukussa....rakastan mustavalkoisia vanhoja suomi-filmejä...harmi vaan, ne loppuu ihan kohta....saisko lisää????)

EDIT: sellaista vielä, kun on niin uusi asia: pyydystelin käsilläni muurahaisia pitkin päivää snakehead-kalanpoikasillemme ruuaksi, ovat hulluna muurahaisiin...Benjamin sai pussillisen pikkukaloja lahjaksi kalapaikasta, jossa käy melkein joka päivä kalassa.

Niina

Ps. Janne ja pojat lähtivät eilen Bangkokiin tilaamaan pojille uusia passeja. Lähtö piti olla vasta tänään, mutta sattuman kautta saimme tietää, että tämän päivän lento oli peruttu...Tiistaina palaavat kotiin.

Today

2010-06-02T20:24:00.004+07:00

- Pojat palasivat auringosta kärventyneinä ja muutenkin aika uupuneina kotiin...kolmen päivän paahtavassa helteessä reissaaminen aikuisten retkeksi sovitettuna matka oli aika saavutus huomioon ottaen, että pojat eivät ole mistään heikkokuntoisimmasta päästä...toivotaan, että palautuminen tapahtuu nopeasti. Oli kivaa saada heidät takaisin kotiin.
- Janne yhden tiimiläisen kanssamme käytti Kanada-vieraitamme kylissämme.
- Vein Kanada-vieraitamme kaupunkikierrokselle autolla.
- Leivottiin juhlakakkua Josefinin kanssa ja laulettiin onnitteluja 37-vuotiaalle.
- Syötiin pizzaa ravintolassa.
- Käytiin kalassa.

- Kuva ei liity tekstiin mitenkään vai liittyykö?

Niina

Vilskettä

2010-06-01T19:55:00.015+07:00

( Kaikki kuvat vierashuonestamme.)

Viime päivät ovat olleet puuhaa ja touhua täynnä. Monenlaisia vieraita ja monenlaisia tilanteita...Ei ole ollut aikaa istua koneella ja siksi ei ole ollut voimiakaan kertoilla tapahtumista...Kivaa ja kiireistä on kuitenkin ollut.

Pojat ovat luokkaretkellään ja tänä yönä he nukkuvat yhdessä laokylässä paikallisessa talossa..ilman mitään tuulettimia ilmastoinnista puhumattakaan. Voi Oliver raukkaa...hän niin kärsii kuumuudesta. Ja täällä on joka päivä ollut 38-39 astetta. Että huumori on koetuksella niillä, joille kuumuus on pelkkää tuskaa.

Tänään saimme kanadalaisia yövieraita. Poikien entinen opettaja ystävänsä kanssa saapui Luang Prabangiin pienelle visiitille muistelemaan entisiä asuinsioja. Opettaja nimittäin on jättämässä Aasian ajat kymmenen vuoden jälkeen. Uusi sivu on kääntymässä hänen elämässään.

Tässä pikaiset terveiset täältä meiltä. Pian käyn viemässä kanada-vieraat poikien nykyisen opettajan luottohierontapaikkaan. Itse palaan saman tien kotiin iltapuuhiin...

Voikaa hyvin, missä ikinä olettekin.

Niina

Ps. Jannella on huomenna synttärit. 38 vuotta!!!! Can you imagine????????
EDIT: JANNE TÄYTTÄÄ 37 VUOTTA...sama pää kesät talvet eli kesät ja kesät täällä päin...ja ei näitä vuosia enää meinaa muistaa...

Huomenta

2010-05-28T08:38:00.003+07:00

Tulin vain toivottamaan kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua.

Olen ollut aika kiireinen tällä viikolla, joten blogien päivitykset ovat jääneet vähemmälle. Viikonlopustakin näyttää tulevan puuhakas, joten minulla ei ehkä ole aikaa istua koneella pitkiä aikoja...katsotaan.

Niina

Ps. Rakastan Laosin vuoria!!! Kaupunkiamme ympäröi vuoret ja niitä näkyy kotoammekin monesta suunnasta. :)

For rent

2010-05-26T20:53:00.002+07:00

Halukkaita?;)

love, Niina

Jalkapotilas

2010-05-25T20:11:00.013+07:00

Viime lauantaina menin tavalliseen tapaan avaamaan apulaiselle ovea aamulla klo kahdeksan päästääkseni hänet sisälle päivän puuhiin.

Oven avattuani huomaan, että apulainen istuu ulkona. Hän nousee heti ja koittaa olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kysyn, mitä hänelle on tapahtunut ja missä mopo on. Apulainen purskahtaa itkuun, mikä on hyvin harvinaista täällä päin.

Apulaiseni selittää ilmiselvässä sokissa, kuinka kaksi koiraa juoksivat hänen eteensä ja hän kaatui moponsa kanssa. Onnettomuus oli tapahtunut pari sataa metriä kodistamme, aivan vuokraisäntämme talon edessä. Vuokraisäntä oli ottanut mopon korjattavaksi poikansa huoltamoon ja apulainen oli konkannut meille.

Otin apulaisen sisään ja menin herättämään Jannea. Janne olikin jo hereillä, sillä hän oli jo paljon aiemmin herännyt tunteeseen, että jotain ikävää on tapahtumassa. Janne alkoi heti rukoilla. Kun tulin makuuhuoneeseemme, Janne tiesi jo etukäteen, että jotakin kurjaa on tapahtunut.

Jonkin ajan kuluttua Janne tuli katsomaan Dengin jalkaa. Siihen asti Deng oli sitkesästi koittanut tiskata astioita. Jalka oli niin turvokissa, että farkut oli vaihdettava kotisinniin päästäkseen tutkimaan jalkaa. Hain siis kaapistani oma uimasinnini Dengille.

Jalka oli kipeä, mutta sillä pystyi hiukan astumaan. Janne päätti kuitenkin, että sairaalaan oli lähdettävä. Kuulemma pohjeluu voi olla murtunut, vaikka se ei olisikaan hurjan kipeä.

Kimpsut ja kampsut mukaan ja autolla sairaalaan. Ensiapuhuoneesta päästyämme Dengin jalka kuvattiin ja helpotukseksemme luita ei ollut poikki.

Jalka pakettiin ja mukaan kunnon kipulääkkeet. Aikaa meni kolme tuntia....

Palasimme meille ja Deng vaihtoi omat vaattensa ja lähdin viemään häntä veneelle. Sanoin hänelle, että töihin saa tulla vasta sitten, kun pystyy imuroimaan ja pesemään lattioita. Janne evästi Dengiä ohjeilla, joiden mukaan jalkaa olisi myös liikuteltava eikä pieni kipu estä liikkumista. Laosilaisilla on vaarana jäädä kipujensa kanssa ihan paikoilleen, jolloin laskimotukoksia voi tulla.

Dengiä ei ole meillä näkynyt. Menen huomenna katsomaan häntä, mikäli hän ei huomenna palaa töihin ja itse en ole taudissa.

Kaikenlaista voi sattua. Onneksi ei käynyt pahemmin ja onneksi Deng pääsi heti sairaalaan tutkimuksiin. Itse hän olisi tuskin mennytkään. Että näinkin sitä voi olla apuna.

Turvallisia ajoja kaikille, Niina

Tällä kertaa...

2010-05-25T18:06:00.003+07:00

...ei ole oikein voimia eikä huvitusta kirjoitella paljoakaan. Viimeiset päivät ovat olleet aika työteliäitä. Voimia on koeteltu ääriin asti.

Sunnuntaina pidimme ihanan kokouksen meillä ja sen jälkeen porukka alkoi lakoilla ihan toden teolla. Siis Oliverilla nousi tosi korkea kuume ja lopulta Jannekin monen päivän sinnitelyn jälkeen joutui petipotilaaksi. Korkea kuume ja kurkkukipu (Jannen kurkku hurjan katteinen, mutta nieluviljelyä täällä ei saa tehtyä...) vaivaavat. Niin Oliver kuin Jannekin ovat sitä sarjaa, jotka eivät vähästä valita sairauksien ja kipujen suhteen, vaan sitten, kun on tosi kyseessä, he tyynesti kertovat, kuinka on kurja olo. Itselläni ei tarvitse olla kuin milli yli normaalilämmön, niin olen jo ihan "kuollut"...

Josefinin vointi on edelleen suuntaan ja toiseen...mutta voiton puolella aletaan jo olla. Benjamin on kunnosssa...Itse olen puolikunnossa, katsotaan, mihin suuntaan tässä lähdetään. Kyllä tässä olisi muutakin tekemistä, kuin olla vuoteen omana.

Koittakaa te muut pysyä terveenä, Niina

Ps. Pian kerron, mikä on apulaiseni tila. Hänestäkään ei nyt ole täällä apua...
Käyn nyt ensi hakemassa Benjaminin kalasta. Nähdään vielä tänään....

Tänään

2010-05-21T19:14:00.006+07:00

(Kuvissa paikallista käsityötä Josefinin huoneesta.)

- nukuttiin Joskun kanssa univelkoja aamulla, viime yöt ovat olleet aika katkonaisia (huom! tavallistakin katkonaisempia, kokonaisia öitä täällä harvemmin nukutaan)
- kalastettiin koko loppupäivä koulun jälkeen
- suunniteltiin kesälomareissua
- leikittiin naapurin lasten kanssa
- vietiin naapurin mummolle lääkkeitä
- opettaja vietti Josefinin kanssa pienen leikkihetken
- saatiin jo poliisikin kyselemään automme kolhimisesta, huomenna jatkuu tämä tarina...
- odotellaan vielä leffailtaa alkavaksi :):)

Niina

Ps. Pari päivää sitten Janne tuli kotiin pienen vesikilpikonnan kanssa. Söpö!

Tänään

2010-05-20T22:17:00.002+07:00

(Kuva napattu kotiportiltamme.)

- hoideltiin kuumeista lasta :( aika heikko tyttönen ollut tänään....
- hoideltiin autoasioita, auton korjauksesta on tulossa muhkea lasku, vielä muhkeampi on varmaan tarina tulevista korvausvaatimusretkistä (ainakin ensitunnelmat antavat osoittaa siihen suuntaan...huh huh...)
- Benjamin oli taas koko päivän kalassa, suuntaa nykyään joka päivä läksyjen jälkeen yksin kalastamaan, Janne liittyi seuraan töiden ja illallisen jälkeen
- meikäläinen on kolmatta päivää opetellut tekemään kangasrosetteja...parinkymmenen erilaisen version (jokaisesta tulee väkisinkin erilainen...:)...) alan hoksata rosetin ideaa ja löytää jonkinlaisen tekniikan (oikeaoppisia tekniikoita otetaan mielellään vastaan)
- kerrattiin fy-ke-kokeisiin Oliverin kanssa, viimeisiä kevään kokeita menossa molemmilla pojilla
- päiviteltiin jälleen kerran apulaisen kanssa naapurimaan tilannetta, on siinä nyt mutkaiset tilanteet

40 asteen terveisin, Niina

Veto poissa

2010-05-19T16:39:00.003+07:00

Täällä on meillä tytöillä veto poissa...katsoin jo aamulla Josefinin silmiä, että tyttöhän on kipeä. Koitin otsaa ja tunsin kuumeen. Keskipäivään mennessä kuume oli noussut niin paljon, että tyttö oli aivan valmis nukkumaan. Aamupäivän epätavallisen jatkuva kitinä sai selityksen. Tytölle lääkettä ja nukkumaan.

Itsekin painuin suoraan pehkuihin, sillä tällä isommallakin tytöllä tuntuu olevan epätavallisen huono olo. Kunnon päiväunien jälkeen jaksaa taas mennä sohvalle katsomaan lastenohjelmia eli jatkamaan lepoa. :)

Niina

Rehellisyys maan perii

2010-05-18T23:01:00.005+07:00

Tänään sain kuulla oikein hyvän tarinan, joka on aivan totta ja tapahtunut juuri viime päivinä ja sai päätöksensä tänään.

Janne kertoi yhden tiimiläisistämme löytäneen kadulta laukun, joka oli täynnä tavaraa. Tämä löytäjä mietti, mitä tekisi tavaroilla ja laukulla, joka oli jo aika likainenkin. Hän päätti jakaa laukussa olleet tavarat muiden tiimiläisten kesken ja rahapussissa olleet kortit (ajokortit, luottokortteja kolmin kappalein jne jne.) heittää toimistomme roskiin. Tässä vaiheessa tarinaa olin jo aivan järkytyksen partaalla. Kuinka joku voi olla noin ajattelematon....!!!!

Tarina jatkuu...

Tiimimme lähti eilen aamulla aikaisin kylille ja toimistotöihin jäänyt hmong-heimolais-työntekijämme alkoi kertoa Jannelle edellä olevaa tapahtumaa. Janne ei luonnollisestikaan ollut kovin mielissään tiimimme toimintatavasta (vaikka se olisikin ihan normaalia täällä) ja pyysi hmong-miestä etsimään roskiksesta kaikki ne tavarat, jotka vielä olisivat tallessa. EDIT: Hmongi oli omasta aloitteesta mennyt etsimään kaikki puuttuvat tavarat, koska oli ymmärtänyt, että kortit oli ehdottomasti palautettava omistajalleen. Kaikki kortit ja nippu avaimia löytyi sekä guesthousen nimi, jonne kadonnut laukku johtaisi tiensä. Hmong-tiimiläisemme alkoi kiivaasti soitella omistajien perään ja hoiti asiaa kahden päivän aikana, kunnes vihdoin löysi laukun omistajan. Omistaja oli ollut todella iloinen ja helpottunut. Laukku oli sisältänyt mm. kahden eri henkilön kaikki luottokortit ym. Laukun omistajat olivat täällä matkustavia turisteja, jotka olivat juuri olleet jo autossa matkalla kohti pääkaupunkia, kunnes työntekijämme ilmaantui paikalle kadonneiden tavaroiden (niistä, mitä vielä oli jäljellä...) kanssa.

Palkkioksi hyvästä toiminnasta hmong-työntekijämme sai laukun omistajalta 100 000 kippiä eli n. 10 euroa rahaa.

Tuollainen summa tuosta vaan saatuna on iso raha paikallisille. Palattuaan toimistolle Janne oli oikein iloinen ja totesi työntekijällemme, että rehellisyydessä on aina siunauksensa, siinä ei koskaan häviä mitään. Janne selitti, että aina kun löytää jonkun toisen omaa tavaraa, on aina ainakin yritettävä etsiä omistaja ja palautettava tavarat omistajalleen.

Tämä tapaus tulee olemaan oivallinen opetus koko tiimillemme rehellisyydestä sekä lähimmäisenrakkaudesta. Voin vain kuvitella, kuinka laukunlöytäjää voi harmittaa palattuaan kyliltä ja huomattuaan, että jos hän itse olisi palauttanut laukun, olisi sen palauttamisen jälkeen ollut 10 euroa rikkaampi. Opetusta kerrakseen!!!

Tapauksen tarkoituksena ei ole millään tavoin asettaa ketään laoa huonoon valoon, vaan kertoa tositapahtumia täältä. Minusta tämä on niin hyvä opetus tiimillemme, että varmasti muistavat tämän loppuelämänsä. Olkoon tapaus isona siunauksena heille kaikille!!

Että ei se suomalainen sananlasku rehellisyydestä ihan väärässäkään ole...Vaikka kyseisellä hetkellä rehellisyys tuntuisi naurettavalta tai liian vaikealta, se on aina tie totuuteen ja voittoon.

Rehtiä meininkiä jokaiselle, Niina

Ps. Laotiimimme johtaja onkin sanonut esimiestään (siis Jannea...) muuten todella hyväksi johtajaksi, mutta hän vaan on liian rehellinen. Tämä ajatus kertoo aika paljon kulttuurieroista.

Leikiten

2010-05-17T22:32:00.004+07:00

Sanotaan, että leikki on lasten työtä ja omasta kokemuksestani voin sanoa lauseen pitävän paikkansa. Voi, kuinka paljon ja koko ajan lapset oppivat leikin kautta. Mutta usein siihen tarvitaan aikuista hieman ohjaamaan leikkiä.

Monet laolapset eivät osaa oikein leikkiä leluilla. Lelujahan ei ole paljonkaan, mutta niillä joilla on, ne jäävät vähän käytetyiksi, jollei lapsia ensin opeteta niillä leikkimään. Lelujen heittely ja paiskominen tuntuu olevan se tapa, joilla leluihin kosketaan. Siksi en kovin mielellään anna Josefinin parhaimpia leluja laolasten käsiin, koska en halua, että leluja kohdellaan niin harmillisen huonosti. Laolapsia varten olen laittanut alakertaan kaksi eri paikkaa, jonne olen kerännyt kaikkein kestävimmät ja yksinkertaisimmat lelut. Niillä he saavat vapaasti leikkiä, eikä minun tarvitse olla huolissani tavaroiden rikkoutumisesta. Joku voi ajatella meidän olevan itsekkäitä, mutta ajattelevaisuudesta voisi paremminkin olla kysymys.

Olen huomannut, että laolapset leikkivät länsimaalaisia ikätovereitaan pienempien leikkejä. Josefinin ikäiset lapset eivät osaa kovinkaan hyvin leikkiä ns. ihmissuhdeleikkejä. Voihan se olla, että lapsiin suhtautuminen on niin erilaista, ettei lapsien kanssa leikitä juurikaan ns. ihmissuhdeleikkejä. Meillä Josefinin lempileikit ovat juuri kaikki erilaisten eläinten, otusten, pehmojen sekä nukkien keskustelu- ja "mitä tehdään"- leikit. Tosin ei meillä pojat juurikaan sellaisia leikkejä leikkineet.

Toisaalta rakenteluleikitkään eivät näytä olevan kolmivuotiaiden suosiossa täällä.
Ulkona leikkiessä juokseminen ja yleinen hengailu ovat suosittuja juttuja. Josefinillekin laolasten kanssa leikkiminen on lähinnä juoksemista. Siinä kaikki ovat samalla viivalla eli kaikki osaavat sitä ja leluista ei tule tappelua tai leikistä ei tule tappelua.

No, tämä pienimuotoinen empiirinen tutkimukseni on siis todellakin aivan tapauskohtainen juttu ja yleistystä ei varmasti kannata tehdä. Mutta jotain suuntaviivaa laolasten leikkeihin tämä kuitenkin antaa. Päiväkodeissa lapset oppivat paljon uusia asioita ja se tuntuukin oleva se paikka, johon vanhemmat luottavat. Päiväkoteja arvostetaan ja niiden opetukseen luotetaan. Täällä lapset laitetaan rahatilanteen mukaan heti reilut kaksivuotiaina päiväkotiin. Kotona voidaan olla nuoremman lapsen kanssa tai ihan ilman lastakin, mutta jos mahdollista, niin lapsi päiväkotiin. Päiväkodissa kun saadaan sitä oppia paikallisten mukaan. Olen kyllä koittanut kertoa, että ihan jokainen vanhempi on aivan loistava oman lapsensa opettaja. Mutta tällaisia ajatuksia varten tarvitaan ensi valtion virallinen leima (siis ihan oikeasti), niin silloin kaikki paikalliset uskovat tällaisiakin aatoksia.

Saankin paljon ihmettelyjä siitä, miksi emme laita Josefinia päiväkotiin täällä. Rahastahan asia ei ole kiinni ja sen paikallisetkin tajuavat. Toisaalta olisi hienoa, jos Josefin pääsisi lähelle laokulttuuria päiväkodin kautta ja saisi paljon touhua ja virikkeitä päivittäin. Toisaalta touhua ja virikkeitä kyllä riittää kotonakin. Emme kuitenkaan ole halunneet laittaa Josefinia täällä päiväkotiin, koska paikallisessa kulttuurissa on joitakin asioita, joita emme halua lastemme kokevan. Olemme saaneet hyviä neuvoja näissä kulttuureissa asuvilta länsimaalaisilta ja niitäkin kuunnellen tehneet päätöksen pitää Josefin kotona. Silti olemme laojen kanssa kosketuksissa ihan joka ikinen päivä.

Leikkiin ei tarvita paljon tavaraa, mutta mielikuvitusta ja sen ohjausta ja tukemista kylläkin.

Että menkääs leikkimään siitä...
Niina

Varastointia

2010-05-14T12:41:00.007+07:00

Näissä uusissa sementtisissä laotaloissakaan ei ole juurikaan varastointitiloja saatika mitään kaappeja. Kaikki pitää itse loihtia ja tehdä tai teettää. Ainoa varastotila meillä löytyy yläkertaan johtavien rappusten alta. Siellä säilytämme kaikkea sellaista, jota emme nyt ihan joka päivä tarvitse: kuten matkalaukkuja, rantalomatarvikkeita, leluja joita kierrätämme Josefinille muutamien kuukausien välein jne jne. Varasto on aivan tupaten täynnä ja joka kerta pitää tyhjentää puoli varastoa, jos sieltä jotain aikoo saada ulos. Siis niin epäkäytännöllinen koppi kuin vain voi olla. :)

Entäs sitten keittiö? Kun talo valmistui kuusi vuotta sitten, keittiö oli vain iso huone. Tilassa ei ollut edes vesipistettä. Edellisten asukkaiden eli kollegoidemme toimesta huoneeseen saatiin tiskiallas ja vesipiste, laattoja seiniin ja laatoitettu irtopöytä. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta hieman toimivampaa. Kaappeja tai muutakaan säilytystilaa ei tosin tehty yhtään.

Keittiön yhteydessä on pieni laatoitettu huone (n. 2 x 1,5 m. ) Sinne olen tehnyt pienen varaston, jonne olen laittanut hyllyn, jossa säilytän päivittäin tai ainakin usein tarvittavia tavaroita sekä kuiva-aineita ja muita ruokatarpeita. Varaston lattialla on myös isoissa satseissa ostettavia juomia: Coca Cola-tölkkejä, soijamaitopurkkeja, kestomaitopurkkeja jne jne. Ne olen ladannut yhteen matalaan koriin ja suoraan lattiallekin.

Lisäksi varasto toimii nk. askartelutarvikkeiden säilytyspaikkana. Askarteluhylly sijaitsee vastapäätä ruokahyllyä. Meillä askarrellaan ja piirrellään melkein aina keittiössä, joten siksi pidän tarvikkeet samassa "kopissa" kuiva-aineiden kanssa.

Ruokavarastoni ovena toimii Ikeasta joskus vuosia vuosia sitten ostettu verho, sillä oikeaa ovea varastoon ei ole enkä jaksa koko ajan katsella sekalaista kokoelmaa tavaroistani. Verho toimii oikein hyvin. Helppo vetää auki ja yhtä helppo kiinni.

Heti varastohuoneen viereen olen laittanut paikallisen ruokakaapin. Kaapissa on verkosta tehdyt "ikkunat" ja keskellä yksi ovi. Kaappi on minusta ihan suloinen, mutta hurjan epäkäytännöllinen. Yhden oven takia joutuu tavaroita ulos saadakseen poistaa usein ensin muita tavaroita edestä ennen kuin saa hakemansa ulos. Keskellä kaappia pidän eniten tarvitsemiani ruokatarvikkeita. Ylipäätään kaapissa pidän ns. pientä ruokavarastoa. Sieltä löytyy makaronipussit, jauhopussit, sokeripussit, nuudelit, muropaketit, teet, kahvit jne jne....Pusseista sitten lisään erillisen varaston lasi- ym purkkeihin kuiva-aineita , jotka on helppo sitten sieltä ottaa esille, kun laitan ruokaa tai leivon.

Lisäksi kaikki jokapäiväisessä ruuanlaitossa tarvittavat mausteet: pippurimylly, suola, jauhelihamauste, currymauste, soijakastike, osterikastike, kalakastike, etikka, chili, currytahnat jne. pidän ruuanlaittopöydän (pöydällä on siis kaasulevyt) alapuolella olevalla tasolla isossa paikallisessa korissa. Korin päällä pidän vielä harmaata tyynynpäällistä. Korikin toimii ihan hyvin. Itse en tykkää, jos kaikki mahdolliset pullot ovat esillä. Ehkä sellaisenkin tykkäämisajan aika ovi koittaa????

* Tämä postaus sai alun siitä, kun sain pyynnön esitellä ruokatarvikkeitteni säilytysjärjestelmän. Siinäpä se sitten oli. Menettelee tällä hetkellä.

Niina

Jellyjä ja fisuja

2010-05-13T21:00:00.008+07:00

Josefin rakastaa syödä jellyjä!!! Koitin etsiä jellyjä tästä kaupungista kissojen ja koirien kanssa syntymäpäiväjuhlia varten, mutta en löytänyt. Onneksi yksi naapureista toi niitä Josefinille lahjaksi. Ja huvittavaa kyllä, juuri naapurikaupasta en mennyt jellyjä etsimään. Ensi kerralla menen.

Jellyt ovat siis kivoja syödä, mutta meillä ne ovat ns. herkkuja ja niitä ei paljon sitten syödäkään. Nyt toki syödään lahjapussia aina hieman tyhjemmäksi joka päivä, mutta sitten tuleekin taas taukoa. Harvoin jellyjä ostan.

Jellyt ovat myös mukavaa puuhaa leikkien puitteissa, kuten kuvista näkyy. Niillä voi puuhastella kaikkea hauskaa!

Tornin teko jellyjen kanssa on myös kokeilemisen arvoista, mutta tutkimukset osoittavat, että jellytorni kaatuu hyvin hyvin nopeasti...

Jellyt!!! Riviin järjesty!!!!

Ja sitten taas pari jellyä suuhun.

********

Illansuussa lähdimme lasten kanssa kalaan, Benjaminin toivomuksesta. Menimme tällä kertaa yhden ravintolan kalalammelle. Pari tuntia vierähti nopeasti, vaikka Oliver olisikin jo monta kertaa halunnut kotiin. Onneksi iPod oli mukana (missä ei olisi...), niin jotenkin siitäkin sitten selvittiin...;)

Josefin ja minä kalastimme siimalla ja leivänpaloilla. Tai siis uitimme leivänpaloja minikaloille. Välillä isommat kalat kävivät makupaloja hakemassa.

Benjamin nautti kalastuksesta. Sai aika monta kalaa, mutta yhtään ei otettu ylös. Liskoillekin on jo kalaa kotona edelliskerroista.
Benjamin kyseli, että olisiko meillä varaa ostaa tällaista kalalampipaikkaa...Hmmm...jos vaikka olisikin, niin ulkomaalaisena emme voi omistaa sellaista omin nimin. Olisipa hienoa asua veden äärellä. Se olisi Benjaminin unelmien täyttymys.

Nyt pienin on juuri saatu unten maille ja isommat odottavat iltalukuhetkeä. Viisikko ja aavikkojuna kutsuu, joten lähden nyt tästä lukemaan.

Moikka kaikille, Niina

Vielä juhlitaan

2010-05-12T09:15:00.006+07:00

Tänään Josefin täyttää kolme vuotta! Juhlat on jo juhlittu, koska Jannen piti lähteä kyläreissulle jo maanantaina. Mutta mielessäni juhlin ja muistelen sitä päivää, kun kolmas lapseni syntyi. Kyllä syntymä on ihmeellinen asia. Ja lapset suuri lahja!!!

Juhlatunnelmaa korostaakseni olen vielä pitänyt toista tekemääni lippunauhaa keittiössä roikkumassa. Tuo kivaa pirteyttä huoneeseen.

Paljon onnea rakas tyttöni!

Niina

Tänään

2010-05-11T19:25:00.004+07:00

- aamu lähti käyntiin kiina-tori -ja postireissulla
- piirtelyä, pehmoleluleikkejä
- ruuanlaittoa
- lastenohjelmia

- JA TUM: yksi nuori kyläläisemme ajoi moottoripyörällään suoraan parkissa olevan automme takapuskuriin. Ilman kypärää ajanut nuori poika suistui tieltä, kun sateenvarjo meni etupyörän pinnoihin. Ajoi suoraan autoomme ja kolautti päänsä autoon, niin että nyt autossa on iso lommo ja mopon törmäyksen takia takapuskuri pahoilla maalivaurioilla. Siis maalit ihan rutussa ja väriä tuli mopostakin.
Pojalta tuli verta onneksi vain suusta, mutta varmasti sattui. Henkisistä vaurioista puhumattakaan. Paikalle haettiin pojan isoäiti ja lupasin, että asiasta ei koidu suuria ongelmia heille. Kyseessä ei ole varakas perhe, mutta tuskin ihan rutiköyhäkään. Toivoi pääsevänsä 300 thai bathilla. Sehän ei tietenkään kata mitenkään tulevia korjauskustannuksia. Katsotaan nyt, kun Janne palaa kyliltä.
Tapauksella on monta todistajaa ja naapurit olivat heti auttamassa minua. Pieni kylätapahtumahan siitä syntyi. Lupasivat viedä halpaan korjauspaikkaankin. Se tuntui mukavalta.
Harmitti toki auto, mutta myös kolaroinut nuori mies. Ja koko perhe. Voi, mikä häpeä ja nolous! Ja kaikki ihan tyynenä. Mahtavaa itsehillintää sanon minä.

Sattuuhan sitä, mutta kypärä päähän!!!! Sanoinkin naapureille, että onneksi ei ollut ihmisuhreja. Sekin olisi voinut olla mahdollista.

- kolarihetkestä suoraan kalaan, Benjamin halusi mennä tosi paljon. Kävin myös yhdellä torilla kangasostoksilla.
- kalasta suoraan iltaruualle ja iltapuuhiin

Tässäpä tätä päivää, Niina

Torilla 1

2010-05-11T13:50:00.009+07:00

Olin lao-ystäväni kanssa kangasostoksilla. Samalla napsin muutaman kuvan.
Ihan silmiä särkee tuo värisekamelska. Jos tulee värinpuutostauti, niin lao-torille vaan. Johan lähtee tauti hetkessä! :)

Niina

Juhlaa

2010-05-10T19:39:00.007+07:00

Juhlakansaa saapui synttäreille tipotellen. Viimeiset saapuivat vasta kaksi tuntia juhlien aloituksesta. Lopulta pieni pihamme oli täynnä porukkaa, joka söi, söi, söi, söi....nauroi, lauloi ja iloitsi.

Nukketeatteri oli menestys!!!! Kolmen naisen voimin teatterissa esiintyi ainakin 10 eri eläinhahmoa. Lupasin naisille lisää esiintymisiä ihan lähiaikoina. Järjestämme varmasti lisää jotain vastaavaa!

*****

Eilen:
- onnittelulaulua ja lasten tekemiä lahjoja äidille
- torireissu ystävän kanssa
- kalareissu miesten kesken
- ministeriön herrojen kuljettelua sekä syöttämistä, vuoden evaluaatio alkoi
- pakkaamista viikon kyläreissua varten
- raju ukkosmyrsky yöllä

Niina

Ps. Janne on tämän viikon kylillä. Siksi juhlimme Josefinin keskiviikkoisia kolme-vuotispäiviä jo lauantaina.

Kiitollisuutta ilmassa

2010-05-08T21:30:00.006+07:00

Wow, mikä päivä!!! Kerrassaan upea ja huippuonnistunut juhlapäivä! Kiitollisuus ja riemumieli ovat pinnalla ja sen eteen olemme tehneet myös töitä. Päivä meinasi jo mennä moneen kertaan piloille, mutta tahdonpäätöksellä saa paljon aikaan ja vaikka kuinka mieli meinaisi painua alas päin, niin ei muuta kuin "häntä pystyyn ja tulta munille".

Aamu alkoi iloisissa merkeissä laulamalla Josefinille onnittelulaulua. Kakku ja kynttiläiden puhallukset ja ne lahjat. Ihania lahjoja ja paljon! Kiitos kaikille lahjoista!
Seuraavat aamun tovit menivätkin sitten lahjoja avatessa ja niillä leikkiessä. Voi sitä ihastelujen määrää ja syvyyttä, kun Josefin hämmästeli lahjoja. Onneksi kaikki on videokamerassa tallessa, niin viehättäviä kommentteja Josefin laukoi.

Ja sitten alkoi tapahtua:
Te, jotka viime päivinä olette lukeneet juttujani, tiedätte, kuinka meille kävi koiran kanssa. Parin yön jälkeen koiran lähdöstä kävimme katsomassa, josko koiramme vielä olisi kaupassa. Oli myyty. No, uudella yrityksellä ja opettajan avulla (tarjoutui ottamaan koiran yönukkumisharjoitteluun) päätimme ottaa uuden koiran. Naapureillekin oli asiasta jo ilmoitettu ja tekeydytty vähän tyhmiksi, että laoille ei tulisi paha mieli. Uusi ihana ihana ihana ihana Nalle-koiramme saapui meille ja todellakin se oli IHANA!! Pieni pehmoinen karvaturri. Opettajan mukaan samaa näköä kuin Berhandinpaimenkoirapennussa. Ihan lutuinen!

Koira oli meillä kolme yötä ja arvaatteko mitä tänään aamulla tapahtui: Koira kuoli!!!!
Koitimme saada uuden tilalle samaan hintaan, mutta ei. Koiralla on ilmeisesti ollut joku suolistotauti, sillä se alkoi eilen yöllä ripuloida verta. Aamulla hakiessani koiran opettajan hoidosta, koira kuoli 10 min. sen jälkeen, kun se oli saapunut kotiin. Ei voi olla totta! Juuri kaiken juhlahulinan kesken ihana lemmikkimme kuoli. Aivan uskomatonta! Kyllä alkoi juhlatunnelma hiipua kuin lehmän häntä. Alkujärkytyksen jälkeen jatkoimme kukin omia puuhiamme ja minä keittiössä hääräsin herkkujen koristelu- ym puuhissa. Laitoin itselleni taustalle ylistysmusiikkia, jotta pääsisin tunteiden yläpuolelle. Lisäksi soitin eräälle ystävälle ja pyysin häntä muistamaan ystäviensä kanssa juhliamme, sillä ihan tavalliset niistä ei olisi tulossa.

Tavallisesti apulaiseni tulee lauantaisin klo 8, mutta tänään juhlien takia pyysin vasta klo 12:sta. Kello oli yksi, kun apulainen vasta saapui ja minulla ihan alkoi jo kiehahdella, sillä edessäni oli kädet täynnä töitä enemmän kuin laki sallii ja aloin jo ennen apulaisen tuloa miettiä, kuinka ihan oikeasti kerkiän kaiken ruuanlaiton ja herkkujen laiton tehdä yksin kolmessa tunnissa n. 40 hengelle. Puuh!
Myöhästymiseen oli syy, tottakai, ja haluan uskoa, että ihan aitokin: vene ei ollut paikalla. (Apulaiseni tulee Mekogin toiselta puolelta joka päivä.) No, hyvä syy ja onneksi oli ottanut siskon tytön apuun mukaan. Kerkisimme juuri ajoissa ja loppujen lopuksi liiankin ajoissa, sillä laot eivät noudata samaa aikataulukäsitystä kuin me länsimaalaiset. Se antaa aina lisäaikaa...

Ukkonen ja sadekin oli pilata juhlat, mutta pyyntö ylöspäin ja pilvet alkoivat lipua toiseen suuntaan. :) Juhlat ulkona ovat aina kivemmat, vaikka me kaikki hikoilimme kuin saunassa. Hikinorot valuivat yhdeltä jos toiselta...

Juhlavieraita saapui piha täyteen. Olimme ystäväni kanssa sopineet, että synttäreillä olisi lapsille erityistä ohjelmaa. Laoystäväni lupasivat tehdä nukketeatteriesityksen sekä laulattaa lapsia. Teemaksi sovimme opetukset ja henkilöt, jotka löytyvät "tosi paksusta ja monisivuisesta kirjasta". Ystäväni olivat lainanneet laajan valikoiman Josefinin pehmoleluja sekä käsinukkeja esitystä varten. Ja vau, miten upean selkeästi ja hienosti juonen sisälle he olivat saaneet kaiken tärkeän ja olennaisen. Esitys oli menestys!!!!!!!

Koska laot saapuvat juhliin tipotellen, yleisän pyynnöstä koko nukketeatteriesitys lauluineen päivineen esitettiin juhlien loppupuolella uudestaan. Silloin ensi kertaa taidokkaammin ja täynnä hyvää henkeä!!! Ja arvaatteko mitä? Koko yleisö pienimmästä vanhimpaan olivat intoa puhkuen mukana. Sydämeni riemuitsi ja huusi kiitosta ylös päin. Lapset lauloivat mukana taivas-lauluja opittuaan ne heti. He opettelivat juhlissa lauluesityksen taivaan isästä ja esittivät sen vanhemmilleen. Laululeikki tempaisi kaikki mukaansa eikä riemulla ollut enää rajoja!!! Ja vanhemmat hihkuivat ja taputtivat ihan riemuissaan!!!!!!! Me kaikki riemuitsimme!!! Olin itse revetä iloista ja kiitoksesta!!!
Tässä nämä minun naapureiden lapset ovat ja hekin laulavat kiitosta!! Tuosta vaan, ja kaikki tykkää! Ja jotkut vanhemmista oikein pyytävät laulunsanoja, että voivat kotona yhdessä laulaa lastensa kanssa. Ilon kyyneleitä en voinut enää juhlijoiden lähdettyä pidätellä. Vaikka juhlimmekin Josefinin synttäreitä, mutta todellisuudessa juhlimme ihan muuta!!!

Meistä olisi ihanaa saada mummot ja vaarit, sedät, enot ja tädit kanssamme juhlimaan ja syömään ihania ruokia ja herkkuja. Mutta nyt se ei ole mahdollista. Siksi haluamme koota ympärillemme muita tuttujamme ja nyt ne ovat mm. naapurimme. Yksi naapureistamme totesikin minulle, että eikö ole hienoa, että me kaikki olemme täällä. "Me kaikki haluamme tulla!!" On, on se hienoa ja siksi haluammekin erityisen hyvin valmistautua heidän tuloonsa, kuten tänään esityksillä.

Vaikka kaikki tuntuu joskus menevän päin mäntyä, niin häntä pystyyn vaan ja kaikki voi muuttua parhain päin kuten tänään.

Lopuksi pieni ihme: Olin varautunut antamaan jokaiselle kutsutulle lapselle pienen juhlapussin nameja plus muuta kivaa. Juhliin tuli kuitenkin monta muutakin lasta. Juhlien lopussa en voinut muuta kuin alkaa vaan jakaa pusseja ja voitteko kuvitella:
PUSSEJA RIITTI KAIKILLE LAPSILLE JA NIITÄ JÄI VIELÄ MONTA PUSSIA YLIKIN. Jaon loput pussit aikuisille. ;)

Tänään olemme eläneet ihmeessä!!!

Näissä tunnelmissa, Niina :)

Ps. Lisää juhlakuvia tulossa....

Unelmasukkia

2010-05-07T23:47:00.002+07:00

Superihanassa ruotsalaisessa blogissa Lantlif Anette arpoo unelmasukat. Voisin kuvitella, että nuo sukat ovat hyvät jalassa ja pituutta on sen verran, että lämmikettä riittää mukavasti. Juuri minunlaiselle vilukissalle nuo sukat näyttävät aivan täydellisiltä. Ja niin kauniilta!!!!!!! Tuollaiset ottaisin ihan heti, jos saisin.

Niina

Ps. Huomenna juhlitaan isolla porukalla Josefinin syntymäpäiviä jo etukäteen. Ensi viikolla on varsinainen päivä.

Pyynnöstä

2010-05-07T20:08:00.004+07:00

Pinaattikeitto 4 hengelle
(Ohje: 7. luokan kotitalouskirja)

5 dl maitoa
75 g pakastepinaattia / n. puoli L tuoretta pinaattia
3/4 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää

suurus:
1 dl maitoa
2rkl vehnäjauhoja

1. Valmista suurus.
2. Kuumenna maito kiehuvaksi.
3. Sekoita suurus maitoon ja kiehauta.
4. Lisää pinaatti ja hauduta n. 5 min.
5. Lisää suola ja muskottipähkinä.

Sain pyynnön kertoa pinaattikeiton ohjeen. Aina, kun minulta pyydetään ohjeita johonkin ruokiin, menee kyllä sormi suuhun, sillä teen ruokani aina tunteella: kourallinen, ripaus, aavistus, hyppysellinen, loraus, tujaus jne jne. Siksi ohjeiden antaminen on hieman vaikeaa. Mieluiten näytän, kuinka ruoka tehdään.
Siispä, oli kaivettava keittokirjaa esille ja etsittävä ihan oikea ohje.

Kun itse teen keiton, lisään maidon joukkoon aina vettä. Lisäksi suuruksen teen aina kylmään veteen (ei tule paakkuja). Muskottipähkinää ei ole, joten suola riittää.
Minulla keittoa tulee aina reilu puoli isoa kattilallista. Että ylläolevan ohjeen mukaan en mene, mutta pitäisi kokeilla tuota ohjetta ensi kerralle, niin voisi vertailla tuloksia.

Kouluajoilta muistelen, kuinka pinaattikeiton kanssa oli vain yksi kananmuna per oppilas ja se oli aina liian vähän. Siksi meillä keitetään aina paljon munia, ettei ainakaan jää kesken. Ilman kananmunia keitto ei oikein maistu.

Siis kattilat porisemaan! Niina

Vanhaa ja uutta sekoittaen

2010-05-06T21:14:00.009+07:00

Rakastan kaikkea vanhaa...olenko jo kertonut? Rakastan kulkea kirpputoreilla etsien vanhoja tavaroita. Erityisesti vanhat kankaat ovat yksi suosikeistani. Olenkin löytänyt mm. monia hyviä tyynynpäällisiä, jotka ovat vain odottaneet hakijaansa. Voin yhtä hyvin ostaa vanhoja brodeerattuja tai hieman uudempia kauniskuosisia. Kunhan ne vain näyttävät kutsuvilta.

Eilen ompelin ylläolevan tyynynpäällisen käyttäen kirpputorilta ostamani tyynynpäällisen kangasta, wanhan puhkikuluneen lakanan pitsiä, anopin ristipistotyön sekä uutta pitsiä ja nappeja. Minulla on ollut onni saada anoppini tekemiä ristipistotöitä itselleni. Olen kehystänyt niitä, mutta nyt halusin kokeilla jotain uutta niiden kanssa.

Olen aika tyytyväinen kokonaisuuteen.

Koska tyynystä tuli aika pitkulainen, jotta sain käytettyä kankaan ehjän osan, tein tyynynpäälliseen sopivan tyynyn.

Tyyny pääsi alakerran olohuoneeseemme aika lailla aitiopaikalle. Vaikka kuinka olen koittanut muuttaa kotimme sisustusta täysin valkoiseksi, en ole siihen aivan pystynyt, sillä jotenkin sitä vain tuntuu kaipaavan jotain väriä silmille. Olohuoneessamme onkin valkoisen lisäksi vaaleanlilaa.

Pidän todella paljon lilan eri sävyistä. Ja tuo syreeninkukka tyynyssä on ihana. Jos vain joskus saan ihan oman pihan, toivon todellakin, että siellä on syreenejä. Ne ovat jotain niin ihanaa ja kukkivat upeaan aikaan...pian siis siellä Suomessa.

Vaikka useat postaukseni ovat olleet aika ompelupainotteisia, teen täällä kaikkea muutakin....ööö...teenkö???...;)

Tänään on ollut taas ihan lämpöistä: 41,5 astetta. Puoli astetta kylmempää kuin eilen, johan viileni. Voin kertoa, että kotityöskentelyolosuhteeni eivät ole ihan viileimmästä päästä. Vaikka keittiössä on kaksi kattotuuletinta, niin huoneessa on silti plus 35 astetta päivisin. Ja keittiö on se huone, jossa vietän päivässä monta tuntia. Hikeä pukkaa ja tänään tuplana, kun uuni paistoi monta pellillistä herkkuja lauantaisiin juhliin. Mikä onni, että rakastan lämpöä ja kuumuutta. Siksi järkyttävä hikoilu lähinnä naurattaa. Taidan olla juuri oikeassa paikassa.

Keittiön uumenissa syntyi myös kuvissa oleva tyynynpäällinen. :)

Voikaa hyvin, Niina

Juhlapäivä...

2010-05-06T13:52:00.004+07:00

...lähenee.

Ja valmistelut ovat jo alkaneet.

Niiden lomassa teitä tervehtien, Niina

Ps. Kuva on viime kesältä Jannen edit: veljen häistä. :)
(Kuva: Janne B. )

Tuoksumuistoja

2010-05-06T13:15:00.006+07:00

Toissapäivänähän söimme mainitsemaani pinaattikeittoa. Valitettavasti kuvat tulevat näin myöhässä. Olen aika saamaton laittamaan kuvia koneelle, joten se aina kestää...

Täällä Laosissa tehdessäni pinaattiruokia, lähinnä keittoa ja lettuja, tuoreen pinaatin tuoksu vie minut aina isäni äidin eli Itä-Suomen mummini vanhan ulkosaunan saunan pihapiiriin. Ihanat saunamuistot tulvivat mieleen.

Pukuhuoneessa oli räsymattoja, ovi saunan puolelle ei ollut mitään uutta mallia, saunassa oli korkeat ja leveät lauteet, vesi lämmitettiin suuressa padassa ja saunan pesään lisättiin puita tarpeen mukaan. Aina piti muistaa olla puita valmiina seuraaville saunojille, joita olikin yleensä kesällä paljon. Saunassa mummilla oli aina ruusuin koristellut emalivadit...ne ovatkin jääneet mieleeni todella hyvin.

Saunahetkissä on ollut lapsen mieleen jotakin taikaa, sillä niin ihanina ja kultaisina muistoina ne ovat minulla aina olleet. Ja sellaisina ne haluan vaaliakin!

Samanlaista tuoksumuistoa en saa Suomessa tehdessäni pinaattiruokia. Täällä pinaatti tuoksuu jotenkin niin uskomattoman tuoreelta ja raikkaalta.

Suloisin tuoksumuistoin, Niina

Ps. Mitä tuoksumuistoja sinulla on?

Tänään

2010-05-05T19:54:00.003+07:00

- Tiimi palasi töihin ansaitulta neljän päivän vapaalta. Olivat kaksi viikkoa putkeen projektikylissämme.
- Kuljin koko päivä konkaten jalkaani. Maanantaina olin kävelyllä skottitytön kanssa ja sain huonoista kengistä isot rakot. Toinen rakko puhkesi eilen ja nyt se on niin tulehtunut, että koko jalkaterä on sairaan kipeä ja turvonnut. Sillä ei voi astua yhtään. Että antibioottia sitten vaan, sanoi lääkäri.
- Iloisia leikkejä sisällä ja ulkona.
- Ompeluita: viirinauha synttäreitä varten sekä uusi tyyny ja sen päällinen.
- Lettupäivä, kuten joka keskiviikko.
- Koiran ikävöintiä.
- Pelipäivä, aina keskiviikkoisin.

- Kuuma, kuuma, kuuma, kuuma.......Paikallisetkin ovat ihan kuumissaan. Kuumuus on tällä hetkellä paikallisten päivän puheenaihe. Viime yönä apulaiseni oli esim. käynyt kolme kertaa viilentämässä itseään vedellä saadakseen nukuttua.

Jalkakivuissa, Niina

Postiarkea

2010-05-04T20:40:00.002+07:00

Tänään lähdin aamulla postittamaan suurta Katay-pupu-lähetystä Suomeen. Postiin tullessa siellä olikin kova tohina päällä, siellä oli nimittäin monta asiakasta ;).
Asetuimme Josefinin kanssa odottamaan omaa vuoroamme pakettimme pakkausta varten. Edellämme oli kaksi asiakasta ja heidän tavaroidensa pakkaaminen kesti reilu puoli tuntia. Sitten aloimme ladata pakkaajamiehen kanssa pupujamme omaan laatikkoonsa. Teippaukset, osoitteet, punnitus, viralliset tarrat ja laput ja sitten jonottamaan postista ostamamme pahvilaatikon maksamista.

Pahvilaatikko maksettu ja aloitimme jonottamisen isojen pakettien luukulle, jossa täytetään liput ja laput paketin matkaa varten. Aikaa tähän mennessä oli kulunut jo tunti. Onneksi luukun edessä oli penkki, jossa me istuimme muiden kanssa odottamassa vuoroamme. Ja vihdoin oma vuoromme.

Täyttelin pakettilappua tiskillä ja yhtäkkiä takaani änkeää paikallinen mummeli ja työntää minut pois tiskiltä ja ilmoittaa olevansa lähettämässä isoa pakettia Ranskaan. Hämmästelin mielessäni tosi paljon, sillä tyypillistä lao-meininkiä se ei ollut. Hymyilin mummelille, joka ilmeisesti kuviteli olevansa ns. Euroopan omistaja, vaikka tässä tapauksessa Aasian omistaja olis parempi ilmaisu. Mummeli ei hymyillyt...outoa. Postivirkailija ei kuitenkaan juurikaan osoittanut kiinnostustaan mummelia kohtaan, vaan jatkoi palvelemistani kuin mitään ei olisi tapahunutkaan.

Olin iloinen, että virkailija osoitti hyvää palveluhalua, eikä keskeyttänyt minun asiani toimittamista, vaikka olin ulkomaalainen ja nuori. Mummeli istahti lopulta istumaan, mutta hänen käyttäytymisensä postissa oli mielestäni hirveän epäkohteliasta. Hän tuntui tarvitsevan kaiken huomion jokaiselta virkailijalta, kun muutenkin seurasin hänen postivisiittiään. Harvoin näkee sellaista käytöstä laosilaiselta, siksi se joka kerta hämmästyttää ja tyrmistyttää.

Sain paketin paperiasiat kuntoon, vaikka hieman jäikin harmittamaan, ettei Laosista ole laivapostikuljetusta paketeille lao-postin kautta. Piti lähettää lentona.
Lopulta pääsin maksamaan paketin postikuluja maksuluukulle. (Jokaisella toimituksella on oma luukkunsa ja oma virkailijansa, täällä jokainen keskittyy vain yhteen asiaan.) Hämmennystä oli ilmassa, kun maksuvirkailija halusi minun maksavan uudelleen ostamani pahvilaatikon hinnan. No, sellaista sattuu aika usein täällä, eikä se minua enää ihmetytä.

Kun olimme saaneet kaikki liput ja laput, rahat ja vieläpä paketin käsistämme, olimme olleet postissa kaksi tuntia. Kiireesti ajelimme kotiin tekemään lounasta. Onneksi olin suunnitellut nopean ruuan, pinaattikeiton, joten sain ruuan juuri valmiiksi ennen kuin koululaiset ja projektikoordinaattorini saapuivat kotiin lounaalle. Ja kylläpä keitto maistuikin hyvälle!

Postilaput silmissä vilisten, Niina

Leikkisämpiä aatoksia

2010-05-03T05:31:00.018+07:00

Edellinen postaus oli niin surullinen, että onneksi löytyy jo iloisempaa asiaa. Asiani ei tule Laosista, vaan ihan sieltä tutusta Suomesta. Nimittäin: ystäväni Elina on juuri eilen avannut ihan oman nettiputiikkinsa.

Koska Josefin on valvonut tänä yönä jo pian kaksi tuntia, otin jälleen kerran koneeni esille pysyäkseni hereillä. Ilokseni huomasin, vaikka olinkin jo saanut pientä vinkkiä Elinalta, että ihana Gredelin kauppa oli avautunut.

Putiikkia katsellessani ihastelen varsinkin lastensisustustuotteita. Elinan mukaan kauppa on ns. kahden eri maun kompromissi, koska "kaupantätejä" on kaksi. Oliko näin Elina? Mutta voin aika selkeästi nähdä ystäväni kädenjäljen ja arvaan, mitkä voisivat olla hänen lempimerkkejään ja tuotteita.

Olen kerännyt putiikista kuvia niistä tuotteista, jotka sykähdyttivät minua heti ensi silmäyksellä. Varsinkin nuo kaksi ylintä sisustustyynyä ovat ihan lemppareitani. Jospa raaskisin tilata. Olisihan nuo Josefinin synttärit ihan pian, joten sukulaiset, vink vink!!! Tosin huolisin nuo tyynyt vaikka omaan sänkyynikin, sen verran kivat ovat.

Joten ystävyyden nimissä tämä putiikkimainos. Suosittelen lämpimästi!!

Gredelin

Silmäniloterkuin, Niina

Maassa maan tavalla....

2010-05-02T15:16:00.006+07:00

...tai maasta pois. Niinhän se on, vaikka kuinka asiaa mietiskelisi. Jos aikoo asua vieraassa maassa, on siellä elettävä maan ehdoilla tai muuten hommasta ei tule paljon mitään. Mutta aina se ei ole kovin kivaa ja seuraavassa tuore esimerkki siitä.

Eilen hehkuttelin uudella koiranpennullamme. Koira oli aivan superihana!!!! Vauvakoira, joka itki ja haukkui yöllä ikäväänsä. Haukkui illalla klo 21-23 ja lopulta nukahti. Mutta se olikin sitten jo liikaa yksille naapureistamme. Heti, kun aamulla klo 7 menin koiran luokse, naapurista käveli hyvin tuntemani nainen ja hän alkoi kysellä, mikä meillä on jne. Loppujen lopuksi sain pitkän listan neuvoja, mitä koiralle pitää tehdä ja ei tehdä. No, tämä on oli vielä ihan ok, vaikka ihan vakavalla naamalla (täällä ei hyvä) tämä kerrottiinkin. Lopuksi tuli liuta nimiä kuka ei viime yönä nukkunut ollenkaan. Ahaa, ymmärrän, ajattelin mielessäni. Koira kainalossa kiiruhdin sisään ja suoraan sanottuna olin aika tyrmistynyt. Miten juuri nämä koiranomistajanaapurini tulevat "valittamaan" koiran vinkumisesta.

No, asia oli sillä selvä. Vaikka porukka itki, niin koira palautettiin kiinalaiseen eläinkauppaan siltä seisomalta. Varmistaakseni palautusmahdollisuuden en pyytänyt edes koko ostosummaa takaisin. Kiinalaisnainen koitti vaan sanoa, ettei koira hauku. Mutta ei siinä auttanut selittelyt naapureista, koska kiinalainen ei osannut muuta kuin sanoa juuri edellä mainutut sanat ja muutaman laofraasin. Koira takaisin kauppaan ja siitä suoraan kokoukseen. Oli aika sekavat fiilikset, vaikka kyse olikin vain koirasta. Ainakaan emme enää häiritse naapureiden unia.

Tämäkin tapaus herätti paljon erilaisia tunteita ja tässä pari ajatusta:
Me olemme siis vapaaehtoisesti tulleet tänne asumaan. Me suostumme siihen, että naapureissa herätään klo 4 aamulla kolistelemaan aamuruokapuuhien kanssa. Me emme piittaa siitä, vaikka naapureiden lapset alkavat kovaääniset leikkinsä pihalla klo 5.30 aamulla.Me emme valita naapureille, vaikka naapurustossa pidetään kovaäänisiä juhlia yömyöhään tai temppeleissä rukoillaan äänekkäästi kajareiden kautta vuorokausitolkulla. Me emme ahdistu, vaikka näin tapahtuu ihan jatkuvasti!!! Me sopeudumme ja kestämme, koska me rakastamme naapureitamme. Me valitsemme rakkauden! Rakkaus tulee Jumalalta ja tänään sitä taas tarvitaan ihan tupla-annoksin. Onneksi Jumalan rakkaus on loputonta ja sitä riittää, kunhan vain sitä haluamme.

Siispä edellisen johdosta luulisi olevan edes kohtuullista ottaa kissa tai koira kotiinsa, mutta ei...naapurit eivät tykkää, niin me emme ota. Saakoon tämäkin "uhraus" olla isona siunauksena naapurustossamme. Mehän emme tästä lannistu, vaan rakastamme naapureita vielä enemmän. :)

Onneksi kysymys on vain lemmikeistä. Mutta te, joilla on lapsia tai hieman ymmärrätte lapsen maailmaa, tiedätte kuinka isosta asiasta voi olla kysymys. Juuri kun saimme Oliverille paaaaaaallllljjjooooon hyvää mieltä ja iloa täällä oloon, niin sitten se taas otetaan pois. Muistakaa erityisesti Oliveria! Hän herkkänä poikana otti asian kaikkein raskaimmin. Kiinan Kunmingista saapunut koira ei saanutkaan olla meillä.

Vähän apein sunnuntaifiiliksin, Niina

Muista... ja hjälp!

2010-05-01T19:26:00.003+07:00

Olen puuhannut uusimman juttuni kanssa. Olen tehnyt magneetteja. Mitä tykkäätte? Kertokaa mielipiteenne? Huolisitko kangasmagneetin jääkaappisi oveen? Ja mikä olisi sinun värisi? Jos löytyy kiinnostusta, niin voin tehdä näitä muutamia myytäväksi.

Magneeteista muihin aiheisiin. Tänään olen huhkinut keittiön varaston kimpussa koko päivän. Ihan hirveä homma oli siivota sitä ja vieläkin se on kesken, kun voimat loppuivat monen tunnin uurastuksen jälkeen. Taitaa jäädä huomiseksi tuo loppuhomma. Onneksi ei ole enää paljon jäljellä. Kyllä se niin on, että kuumassa ilmassa ja vielä ilman ilmastointia siivoaminen ja raataminen on ihan toista kuin Suomen viileässä ilmassa. Siksikin on hienoa, että on paikallinen apulainen, joka kestää tätä hellettä paremmin kuin me valkonaamat.

Ja ettei hommat loppuisi, niin arvatkaas ketkä kävi ostamassa koiran. Joo, meillä on nyt 2,5 kk ikäinen pikkuinen koira. Me emme ole ollenkaan koiraihmisiä, joten nyt kaikki koiranhoitajat. Tarvitaan oikeita ja yksinkertaisia hoito-ohjeita. Koiran kynnet ainakin näyttivät hurjan pitkiltä...pitääkö ne leikata? Kuinka usein syötetään? Jne jne. Huomaatte, että ihan perusperusasioista lähdetään liikkeelle. Pliis, jelppiä!
Kissojen kanssa pärjään ihan miten vaan, ne kun ovat tuttuja läpikotaisin, kun olen niitä hoidellut pienen ikäni. Mutta koirat....tarvitaan neuvoja.:)

Täällä on jo iltapuuhat pienen kanssa kohta käsillä. Kylvyssä on jo käyty, vielä iltapalaa ja hammaspesu, niin alkaa matka nukkumatin luokse. Miehet ovat vielä kalassa...

Hyvää lauantain jatkoa, Niina

Vappua!

2010-04-30T19:15:00.002+07:00

Hauskaa vappua!

Kierrätystä

2010-04-30T18:20:00.007+07:00

Thaimaan reissulla tuli siis kalakiloja ihan mukavasti. Janne ja Benjamin voisivat varmaan elää catch and relief - kalastuksella, jos se olisi mahdollista. Ovat sen verran kalakavereita...Olen luvannut mennä mukaan kalaan, jos meillä on ensin oma mökki. No, siihen voikin mennä aikaa...

Jaa, että miksi höpöttelen kalastuksesta ja kuvissa komeilee laukku. Asiaan on järkevä selitys. Hei, kerrankin kirjoitan siis jotain järkevää, hohooohooo!

Jos katsot tarkemmin Benjaminin kalastuskuvia, huomaat, että Benjamin pitää paitaansa housujen takaosassa roikkumassa. Minusta tuo tyyli on aika kiva ja katselinkin kuvia, että onpa minulla tyylikäs poika. No, itse asiassa paita on housuissa ihan tarkoituksella. Nimittäin kalareissulla kävi niin, että housut alkoivat kovan kulutuksen jäljiltä repeillä ja lopuksi ne olivat jo niin rikki, että puoli poikaa näkyi housujen repalekohdasta. Benjamin laittoi sitten paitansa rikkimenneiden housujensa suojaksi. :)

Ystäviemme kotiin tullessaan Benjamin esitteli sitten uuden tyylinsä. Ainakin tuuletus toimi...

Katselin hyvin palvelleita housuja ja tuumailin, että niitä ei todellakaan enää kannata alkaa korjailemaan. Niin isosta ja laajasta repeämästä oli kuitenkin kysymys. Laitoin kotona housut pesukoneeseen ja sitten aloin suunnittelupuuhiin.

Viimein housuista oli tullut laukku. Käytin laukkuun vain toisen lahkeen, joten housukangasta jäi vielä vähän johonkin pikkuprojektiin.

Itse olen hulluna laukkuihin. Mutta minun laukuissani pitää olla piiiiiitkä kantohihna, että se voi heittää pään yli. Olisin mielelläni tehnyt tästäkin laukusta pitkähihnaisen, mutta housuissa oleva nauha ei riittänyt kuin lyhyeen hihnaan, enkä halunnut "pilata" laukkua millään eriparihihnalla. Itse pidän tästä laukusta, mutta hihna on siis liian lyhyt ja laukku jäisi minulla käyttämättä.

Siksipä nyt kysynkin teiltä: Pidätkö tästä laukusta? Mikäli laukku on juuri sinun näköisesi, hihkaise siitä minulle kommentoimalla, niin voin laittaa laukun tulemaan ihan ilman mitään kuluja sinulle. Laukussa olevan juuttinarun nappeineen voi halutessaan poistaa ihan helposti, jos se ei miellytä silmää.
Jos siis kierrätyslaukkuni tuntuu omaltasi, ilmoita minulle ja laukku lähtee sinulle.

Kierrätysterkuin, Niina

Ps. Ompelen paljon muutenkin kierrätyskankaista.

Tyytyväinen mies....

2010-04-29T17:59:00.002+07:00

Oman monninsa kanssa...kiloja 17. Wow!

Terkkuja kalamiesten keskeltä, Niina

9-17 kilon monneja...

2010-04-29T17:52:00.007+07:00

...tuli Thaimaassa..ja kivaa oli.

Benjamin! Wau!

Terkuin, Niina

Katsokaas poikaa...

2010-04-29T17:36:00.008+07:00

Viime Thaimaan reissulla tapahtui tällaista. Ylös nousi 33 minuutin
taistelun jälkeen 20,2 kg monnia.

Hyvä Benjamin!

Terkuin, Niina

Hmmmm.....

2010-04-28T21:40:00.004+07:00

(Kuva: Benjamin Blommendahl)

* Tänään on ollut kiva päivä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, on ollut aivan tuikitavallinen päivä, mutta se on vaan tuntunut kivalta.
Töissä ei ole tänään ollut mitään ongelmia ja koulussa oli tavallinen päivä. Lisäksi kotona emme ole tehneet mitään ihmeellistä...leikitty, piirrelty, ulkoiltu, tehty ruokaa jne jne.

* Joskus tätä blogia päivitellessä mietiskelen jaksaakohan kukaan näitä sepustuksia lukea. Sitten tuumailen, onko blogi muodostunut liian yksipuoliseksi...Kerrontahan on aika lailla minun näkökulmastani kerrottua. Valitettavasti Jannella ei ole ylimääräistä aikaa kirjoitella tänne. Ajattelin kuitenkin kysyä nyt teiltä lukijat, haluaisitteko kuulla jotain täällä olosta ja työstä Jannen näkökulmasta. Jos näin on, niin kertokaa se kommenttilootaan, niin näytän ne Jannelle. Ehkä sitten saamme Jannen tänne vierailevaksi kirjoittajaksi.
Muuten luulen, että kirjoittelu jatkuu ainoastaan minun osaltani. Jaksatteko????

* Janne ja Benjamin ovat viime aikoina olleet paljon kalassa. Täällä on kalalampia, jossa saa kalastaa ilmaiseksi. Ainoastaan kotiinvietävät kalat pitää maksaa. Tänään söimme eilen pyydettyä kalaa mm. karppia.
Thaimaasta olisi kalajuttuja kerrottavana...pian saatte nähdä.

* Eilen saimme uuden lemmikin: käärme. Meillä on tällä hetkellä kaksi varaania (uusia) sekä käärme. Ja kaloja akvaariossa....

Aika sekavin jutuin tänään...hmmmm..., Niina

Virkkaan vaan

2010-04-26T20:57:00.007+07:00

Pari viikkoa sitten sormet alkoivat syyhytä siihen malliin, että virkkuukoukku oli pakko ottaa esille. Illan hämärässä aloin ihan vain virkata, mitä päähän pälkähti, siis ilman ohjeita. Olen hirveän huono lukemaan ohjeita...ylipäätään mitään ohjeita. Toki osaan lukea virkkausohjeita jo jonkun verran, mutta se on niin hidasta, että tähän välipalavirkkaukseen en halunnut "tuhlata" aikaa, vaan annoin mennä miten koukku halusi. Tuloksena oli kaksi liinaa. Iso ja pieni. Isoon laitoin muutamia pieniä helmiä kokeillakseni jotain uutta. Mielestäni liinasta tuli oikein kiva. En halunnut laittaa liinaa pöydälle ainakaan vielä ja nyt se roikkuu eteisaulan puusohvan selkänojalla vanhan pitsilakanan päällä.
Pikkuliina pääsi Balilta "varastamieni" kivien alle.

Virkkaaminen on ihanaa!!! Ostin edelliseltä Thaimaan reissulta viime vuonna ilmestyneen brittiläisen virkkauskirjan, jossa on tosi kivoja ohjeita erilaisten pienten eläinten ja muiden hahmojen virkkaamiseen. Ne kaikki kun virkkaisi niin olisi kyllä aikamoinen sekalainen sakki ihania virkattuja hahmoja. Ne ovat todella sopivia lasten leikkikaluiksi. Juuri sopivan kokoisia pienten käsiin.

Viime kesänä majailimme neljä kuukautta Jannen vanhemmilla ja sinä aikana kerkisin virkata ja neuloa aika paljon. Jannen äiti auttoi minua monissa kohdin ja yhtä hartialiinaa aloittaessani hän istui kanssani monta iltaa sohvalla vain kertoakseen, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Ja tämä siksi, koska silloin en vielä juurikaan tajunnut yhtään mitään virkkausohjeista. Voitteko kuvitella, että joku jaksaa vain istua toisen vieressä ja ladella ohjeita. Olin kyllä todella otettu kaikesta siitä avuliaisuudesta ja ajan antamisesta. Minulla on niin ihana anoppi! Ihan paras kaikista!!!!

Anoppini on taas ohjeissa ihan toista maata kuin minä. Hän tarvitsee aina ohjeet niin ruuanlaitossa kuin käsitöissä. Siksipä hänen ruokansa, leipomuksensa ja käsityönsä ovat aina yhtä onnistuneita, toisin kuin minulla :). Hänellä riittää kärsivällisyyttä tutkia ohjeita, toisin kuin minulla. Hahaaaa!!!

Siksipä seuraava juttu: Istuessamme viime kesänä anoppini sohvalla ja virkatessani ohjeissa tuli kohtia, jossa oli hieman hankaluuksia saada silmukka juuri oikeaan kohtaan, niin anoppini repäisee ja sanoo minulle: survase se siihen johonkin vaan, niin minäkin teen. Minusta se oli niin huvittavaa kuulla ohjeita tarkasti noudattavan suusta.Hihiii!!
Niinpä minäkin nykyään survasen silmukoita sinne tänne ja hyvää tulee....kait.

*******************

* Poikien koulu alkoi taas tänään. Koulussa kaikki hyvin. Pianhan jo alkaa kesälomakin. Niin se aika rientää...

* Buddha-patsaan pesupäivät jatkuvat. Kansaa virtaa talomme ohi yhtenään. Pääkatu on tupaten täynnä autoja ja mopoja.
Temppelialue on kuin mitkäkin markkinat ilmapallopelien ja myyntikojujen täyttäessä temppelialueen. Naapurit myyvät tulijoille kukkia, kynttilöitä, suitsukkeita sekä pesuvettä talojensa edessä. Puuhaa riittää ja kauppa käy.

Voikaahan hyvin, Niina

Puhdasta

2010-04-25T21:32:00.002+07:00

Oliver kävi juuri kysymässä, että minkä otsikon laitan tähän. Ihana ilta? Sekin sopisi, mutta nyt on asiaa puhtaudesta. Eikä vain ulkoisesta, mutta myös sisäisestä.

Suurin osa meistähän pitää puhtaudesta, varsinkin me länsimaiden kasvatit, jotka olemme tottuneet siistiin ympäristöön ja huolehtimaan omasta puhtaudestamme. Aika autuasta on olla vaikkapa saunan-ja suihkun raikkaana eikö totta? Ruumis ja mieli virkistyy, kuten meillä suomalaisilla on tapana sanoa. Putipuhdas olo!!!

Puhtautta kaivataan täällä Laosissakin. Viimeiset kolme päivää ovat olleet Buddhan pesupäiviä (omakeksimäni nimitys), kun Luang Prabangilaiset ovat virranneet naapuritemppeliin pesemään arvokasta buddha-patsasta. Jokaisesta perheestä odotetaan edes yhden saapuvan edustamaan pesuseremoniaa. Kynttilä, suitsuke, kukat sekä kukkaisvesi erityisessä maljassaan ovat ne elementit, joiden kanssa pesupaikalle saavutaan. Kynttilä ja suitsuke sytytetään, on aika viettää rukoushetki. Sitten jokainen kipuaa rappusia pitkin paikalle, jossa kukkaisvesi valutetaan lohikäärmettä pitkin buddhan päälle. Jälleen kerran olet saanut hyvää onnea itsellesi, mutta et voi olla koskaan varma vapaudutko maailman murheista ja saatko vapauden. Seremonian jälkeen lao hakee rahaa vastaan ennustelappuja. Hyvää vai huonoa onnea tänä vuonna?

Laosilainen on sekä buddhalainen että animisti. Mutta suurimmalta osaltaan hän on animisti, sillä henget ovat heidän elämässään joka ikinen päivä toisin kuin buddhalaisuus. Buddhalaisuutta tarvitaan täällä vain tiettyinä päivinä, mutta henget ovat läsnä joka hetki. Heitä pidetään arvossaan ja heitä ruokitaan ja juotetaan joka päivä, he ovat osa perhettä. Kaikki tämä vaiva ja silti lao elää henkien pelossa. Jos et tee sitä tai tätä, henki tulee ja rankaisee. Jos teet niin tai noin, henki voi tulla ja rangaista. Pelko kaivertaa joka hetki...

Lao pyrkii elämään hyvää elämää, ulkoisesti puhdasta elämää. Hän puhuu ja käyttäytyy moitteettomasti, mikäli suinkin mahdollista. Hymy on herkässä. Opittu hymy.
Hymyn taakse jää kuitenkin paljon. Kaikki sisällä tapahtuva myllerrys, pelko, ahdistus tai suru tiivistetään yhteen ilmeeseen, hymyyn. Muille halutaan näyttää paras puoli...tulee mieleen hieman meidän suomalaisten tapa "pitää nämä asiat perheen sisällä"...kuinka ahdistavaa!!!!
Olen oppinut jo jonkin verran katsomaan laoa tutkivin silmin sekä oikeasti nähnyt joidenkin laojen kurjia elämäntilanteita..... ja nähnyt hymyn taakse. Siellä on paljon salailua, pelkoa, ahdistusta, surua, kateutta, häpeää, kipua, arkuutta, hyväksikäyttöä....ei mitään uutta meille suomalaisillekaan...

Me kaikki tarvitsemme ja janoamme totuutta, vapautta, puhtautta. Toiset sen jo tiedostavat, toiset vasta etsivät...

Sisäinen puhtaus ei synny almuilla tai buddhan pesulla, ei, vaikka tekisimme sitä päivästä toiseen. Sisäistä puhtautta emme voi kukaan itse itsessämme synnyttää. Siihen tarvitaan itse Jumala. Vaikka kuinka kiertelisimme tai kaartelisimme, päätyisimme aina samaan lopputulokseen. Vain Jumala yksin voi meidät puhdistaa.

(En edes pyri kirjoittamaan asiaani tieteellisesti, en edes osaisi. Kirjoitan sydämeltäni...niin kuin osaan. Toivottavasti tavoitan muutaman. Teologit, tiedän, että te osaisitte selittää edellä olevan upeasti ja arvostan sitä. Mutta tämä on minun tyylini. :))

*******************

Jos vielä jaksat, voita jatkaa lukemista puhtaudesta.......

Tänä vuonna täytän 35 vuotta. Se ei ole vielä kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että olen jotakin löytänyt ja toivottavasti oppinutkin. Itsetuntoni ei ole koskaan ollut mikään kovinkaan hyvä. Joskus olen kokenut osaavani joitakin asioita, joskus en edes niitäkään. Ei ole ollut oikein, mistä ponnistaa.

Mutta kun oikein on tehnyt kipeää ja pahaa, on tullut suuri halu etsiä totuutta, vapautta ja puhtautta. En uskalla edes ajatella, minkälainen olisin, jos en olisi tehnyt niin. Olen halunnut löytää omat juureni. Olen halunnut etsiä sitä oikeaa minuuttani. Sitä, joksi minut on tarkoitettu jo aikojen alusta saakka. Tällä matkalla on itkenyt paljon, mutta olen myös löytänyt paljon. Olen jopa uskaltanutkin jo aika paljon. Ja se tuntuu jopa ihan hyvältä.:)

Aion jatkaa tätä matkaa kohti täyttä vapautta ja puhtautta ja sen myötä täyttä omaa itseäni. Minä tulen muuttumaan!!!!!!!!! Olen jo muuttunutkin!!!!!!!Halleluja!!!!!!!!!!!!! Minä saan löytää ne voimavarat ja lahjat, jotka on minulle tarkoitettu. Minä saan omistaa ne. Minä saan elää niissä. Minä saan olla minä. Eikä se ole muilta pois.

Minä rakastan Jumalan teitä. Ne ovat minulle parhaat. Kipeimpinäkin hetkinäni olen tiennyt, että Jumalassa on pelastus. Mustimpinakin päivinäni olen syvällä sisimmässäni tuntenut, että Jumalan valo on siellä jossain. En uskaltaisi elää ilman Jumalaa. Se olisi pelottavaa!!!! Siksi takerrun Jumalaani enkä päästä irti. Ja mikä parasta, Jumala ei minua jätä eikä hylkää!!! Ei, hän sulkee minut syliinsä, hän katsoo minuun ja sanoo minulle: olet minulle rakas, olen ylpeä sinusta, mene ja ole vapaa!!!

AAAAAAAAAAAMMMMMMMMMEEEEEEEEEEENNNNNN!!!!!!!

Sellainen on minun Jumalani! Hän on tehnyt minut puhtaaksi kaikista synneistä! Hän on tehnyt minut vapaaksi! Hän korjaa kaikki murtumani ja hän parantaa kaikki haavani!! Hän auttaa minua matkalla kohti sitä oikeaa Niinaa, sitä, joka itkee ja nauraa aivan hulluna, joka halaa aivan hurjasti ja joka saa voimia saadessaan pitää paljon vieraita ja kestitä heitä!!! Eikä siinä kaikki.......!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ollaan puhtaita! Annetaan Taivaan isän puhdistaa meitä joka hetki!

Niina

Katay-pupuja

2010-04-24T14:51:00.011+07:00

Suloinen neiti-pupu vaaleanpunaisella mekolla sekä helmikoruilla.
Myyty

Pupu vaaleanpunaisella mekolla ja puukoruilla.
Myyty

Pupu ruutumekolla ja helmikoruilla.
Myyty

Pupunen vihreällä mekolla ja puuhelmikouruilla.
Myyty

Nämä neljä pupuyksilöä tulivat juuri myyntiin laoystävältäni. Napsin heti kuvia ja laitoin tänne, jos joku teistä haluaa jonkun pupuista omakseen.
Puput on tehty lao-kankaista. :)

Niina

MINUN TURVANI!

2010-04-23T14:32:00.004+07:00

Kukka kuvattu pihaltamme. Kukka kasvaa betonin läpi.
(Kuva: Janne B. )

"Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa Häneen!
Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen.
Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä.
Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää."
(Jesaja 17:7-8)

Nämä Raamatunjakeet rohkaiset ja kannustavat minua. Lukekaa ne uudelleen ja uudelleen ja antakaa niiden alkaa elää teissä. Mikä voittomieli ja ilo! Silloinkin, kun ei ole helppoa, olemme voittajan puolella! Eikö se, jos mikä, ole tavoittelemisen arvoista!

Jakeet bongasin ystäviemme blogista. Arvostan heitä suuresti. Iloitsen heistä ja heidän elämän asenteestaan. Olen heistä kiitollinen!

Olkoon päiväsi siunattu, Niina

UUSI KAVERI

2010-04-22T21:05:00.003+07:00

Uusin hankintani lao-ystävältäni. Persoonallinen pupu, Katay.

Mikäli haluat itsellesi oman pupun, ota yhteyttä.:)

Niina

TÄNÄÄN

2010-04-22T20:31:00.003+07:00

- Hoidettiin potilaita.
- Aloitettiin työt.
- Käytiin kalassa. Tuli kaloja....
- Käytiin sairaalassa. Jannen sormeen meni monnin piikki. Sairaalassa ei osattu auttaa muuta kuin sanottiin, että ei ole myrkyllinen kala. Netistä löytyi hyvä hoito: tulikuuma vesi. Kuulemma tajuttoman kipeää teki, mutta hoito auttaa. Lisäksi antibioottikuuri.
- Leivottiin sämpylöitä. 42 astetta varjossa ja taikina kohosi yli äyräiden...
- Ilman ääntä edelleen.
- "Miljoona" sähkökatkosta...lisäksi tavallinen huono sähkönjännite, sisällä yhtä kuuma kuin ulkona...
- Saatiin soitto Suomesta: Jannen siskon matkaporukka on kokonaan Suomessa. Uskomatonta!:)
- Illalla Josku saatiin aikaisin nukkumaan ja me katsoimme yhtä lempparisarjoistamme: MacGyver!

Torstaiterveisin, Niina

PIIMAI-MUISTOJA

2010-04-21T22:49:00.003+07:00

Neljä vuotta sitten vietimme elämämme ensimmäistä lao piimaita. Emme osanneet odottaa, mitä kaikkea tulisimme kokemaan. On toisaalta hyvä, että emme tienneet etukäteen kaikkea, sillä olisimme voineet jäädä paitsi monesta jutusta.

Luang Prabangissa lao uutta vuotta juhlitaan monta monta päivää ja rankasti. En nyt ala erittelemään juhlimisen muotoja tässä muuten kuin kuvien osalta.
Veden ja talkin heittelyn ohellä täällä tahritaan ohikulkevia juhlijoita noen ja rasvan sekoituksella.

Neljän vuoden takaisista kuvista näette, kuinka olen joutunut/päässyt uuden vuoden juhlijoiden tahrintakohteeksi. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä istuessamme ravintolassa odottamassa ruokaa.
Kotiin päästyämme Jannen piti pestä hiukseni moneen kertaan, että nokirasva irtosi. Paitaa en koskaan saanut puhtaaksi.

************

Tämänkin vuoden lao uusi vuosi on jo ohi. Juhlinnan seurauksena olimme ilman vettä ja sähköä pitkiä aikoja...Siitä olikin sitten kiva lähteä Bangkokiin.

Keskiviikkoterveisin, Niina

VIP-LENTO

2010-04-21T17:46:00.003+07:00

Maailmalla on siis miljoonia ihmisiä jumissa lentokentillä eikä kotiin pääsystä ole varmuutta. Jannen siskon porukan tilanne näyttää jo valoisalta...osa porukasta on jo matkalla kotiin. Tilanne laukesi siis todella nopeasti!!
Bangkokissa arvellaan olevan n. 10000 (luku on pieni...) ihmistä odottamassa kotiin pääsyä ja tunkua lentokoneisiin siis on.

Mutta entäs sitten Luang Prabangiin? ....Me lensimme tänään kotiin ihan oman perheemme kesken. Lennolla ei siis ollut ketään muita lentohenkilökunnan lisäksi!!!! Todellinen VIP-lento..ihan uskomatonta!

**********

Aamulla, kun lähdimme ystäviemme kotoa lentokentälle, paikalliset mellakkapoliisit asettivat joukkojaan valmiiksi aivan ystäviemme kodin lähellä...mutta mitä varten? Näimme, kuinka punapaidat samalla katselit poliisien touhuja mielenkiinnolla. Ei voi muuta toivoa, kuin hyvää tahtoa kaikille!

**********

Kivaa taas olla kotona, vaikka muutama lisäpäivä Bangkokissa olisi mennyt ihan kevyesti. Bangkokin tuliaisina saimme kunnon kurkkukivun ja flunssan. Lisäksi minä olen menettänyt ääneni...Kurkku on tosi kipeä ja ääni kadonnut...hohhoijaaaa!:)

Niina

PÖLLÖ #2

2010-04-20T21:40:00.003+07:00

Toinen versio pöllöstä istuskelee Josefinin sängyllä. Oikea tyttömalli! Pinkkipöllö!

Huhuuuuu.....

Niina

KOTIHIN PÄIN.....

2010-04-20T21:01:00.003+07:00

* Viimeistä iltaa istumme täällä ystäviemme kodissa Bangkokissa. On ollut ihanaa olla täällä!! Olemme saaneet herkutella ihanilla grilliherkuilla, hampurilaisilla, lemon tartineilla, rahkapiirakoilla.......MMMMM......

* Ystäviemme koti on avara ja viihtyisä. He ovat osanneet sisustaa kotinsa talon hengen mukaisesti, arvostan heidän sisustsusilmäänsä ja taitoa sisustaa. Koti on oikein tyylikäs ja samalla kodikas. Täällä on ollut hyvä olla kaikin puolin.

* Tänään on ollut ilmeisesti pientä hässäkkää punapaitojen takia, joten lempiostospaikkani olivat harmillisesti kiinni. No, ensi kerralla sitten.....:)

* Aika täällä on ollut ihana pieni irtiotto omasta arjesta. On ollut todella rentouttavaa istua kauniisti katettuun pöytään, nukkua hyvin ilmastoidussa huoneessa (öööö...tuli kyllä kurkkukipu ja flunssa samantien....), ottaa suihku hyvässä suihkussa, mennä skytrainilla kauppohin jne jne. MINÄ NAUTIN!!!

* Parasta kuitenkin on ollut hyvässä seurassa olo. Tunne siitä, että voit olla rennosti ja juuri sellainen kuin olet. Lapsetkin ovat nauttineet täällä olosta!

* Huomenna aamulla suuntamme kotiin...olisimme voineet todella mieluusti olla täällä pidempäänkin. Mutta me palaamme tänne uudestaan....:)

Bye Bye Bangkok!

Niina

PALKINTONA TYYNY

2010-04-19T21:53:00.003+07:00

Jos pidät tästä tyynystä, kurkkaa Uuden kuun Emilian blogiin ja osallistu tyynyn arvontaan. Osallistumisaikaa on vielä runsaasti. Onnea matkaan!

Terkuin, Niina

BANGKOkISSA

2010-04-19T13:28:00.003+07:00

Paikka, jossa majailemme, on oikea kissafanien paratiisi. Talon pihoilla elää todella monta kissaa, jotka saavat ilmeisesti elää täällä melko rauhassa, koska kissat vaikuttavat rauhallisilta ja rennoilta. Olisipa Laosissa meidän oma majatalon isäntänaapurimme yhtä suopea, jolloin me voisimme pitää omia kissoja...ehkä joskus.

***************

Ylihuomenna palaamme kotiin. Sitä ennen teemme vielä monta kivaa juttua. Janne ja Benjamin ovat tämän päivän kalareissulla ja me muut olemme "kotosalla" ainakin toistaiseksi.

Eilen näimme Jannen siskoa ja hänen miestään täällä ja tapaaminen oli täynnä ristiriitaisia tunteita. Samalla, kun oli ihanaa nähdä toisiamme, painoi heitä suuri huoli kotiin pääsystä. He ovat nimittäin neljän hengen seurueensa kanssa jumissa Thaimaassa ja paluusta kotiin ei ole juuri mitään tietoa...Onneksi Taivaan isä on aina kaiken yläpuolella ja häneen turvatessamme voimme tämänkin murheen heittää hänen huolehdittavakseen.

Muuten täällä on rauhallista. Punapaitoja näkyy koko ajan ja he ovat plokanneet rekoilla teitä ja muutenkin vallanneet alueita. Mitään turvattomuutta emme ole kokeneet. Terve järjenkäyttö on auttanut asiaa emmekä ole liikkuneet ulkona huonoon aikaan tai keltaisissa paidoissa...hah!

aurinkoisin terveisin, Niina

KEPPI VAI ÖTÖKKÄ?

2010-04-17T09:02:00.003+07:00

Joskus kylämatkoilla voi tavata keppejäkin vai onko ne ötököitä? Keppiötököitä? Kuvissa yksi laotiimiläisistämme on saanut yhden keppiötökän (omakeksimä nimi) kaverikseen. Aika vekkuli kaveri! Tosin itse en moiseen ikinä varmaan uskaltautuisi....

Niina

Ps. Bangkokissa kaikki hyvin. Kohta lähdemme Zatuzak-torille. Toivotaan, että se on auki.

PUNAINEN BANGKOK

2010-04-16T17:47:00.003+07:00

Saavuimme eilen rauhallisen oloiseen Bangkokiin. Väki on lähtenyt maalle uuden vuoden viettoon ja turistit ovat poissa...on rauhallista liikkua...outoa kylläkin, kun ei ole oikein ihmisiä ja monet paikat ovat suljettuina.

Punapaitoja on nähty ja kuultu täällä liikkuessa ja ainakin vielä ovat olleet maltillisia. Emme ole kokeneet oloamme täällä turvattomaksi. Tänä iltana pysyttelemme kuitenkin ystäviemme kotona ihan turvallisuussyistä. Pizzailtamme kaupungilla jää siis väliin...

Toivotaan, että sopu säilyisi ja tilanne laukeasi. Kaikille hyvää tahtoa!

Turvallisin terveisin, Niina

KAVERI NALLELLE

2010-04-13T20:56:00.006+07:00

Minä olen varmasti ikuinen pehmojen ystävä...Minä en siis osta pehmoja ainoastaan lapsilleni, vaan myös itselleni...ne ovat niin ihania! Kuvissa oleva nalle päätyi meille viime kesäiseltä Pariisin matkalta. Nallea ei voinut jättää kauppaan...:)
Sittemmin nalle on löytänyt paikkansa meidän sängystämme, tosin vain päiväsaikaan...hahaa...

Muutama päivä sitten aloin taas ommella ja ompelupuuskan tuloksena syntyi tämä:

ihan eka PÖLLÖni!!!

Aika suloinen vai, mitä?

Ensin ajattelin syrjäyttää nallen pois omalta paikaltaan, mutta enhän minä niin voinut tehdä, vaan nyt kaverukset (niin oletan...;).....) istuvat kiltisti vierekkäin.

Pöllö ihastutti minua sen verran paljon, että tein samantien Josefinille oman version. Sen kuitenkin esittelen toisella kertaa.

Niina

PÄÄTÖS

2010-04-13T17:56:00.002+07:00

Lähdemme torstaina Bangkokiin. Tilanne on rauhoittunut ja saamme koko ajan uutta tietoa niin uutisista kuin ystäviltämme. Nyt on laukut kohta pakattu ja muutenkin matka mielessä...

*****************

Huomenna juhlitaan Benjaminin synttäreitä ja leipomista on siis tiedossa...suklaapiirakkaa...sankarin toivomuksesta.

*****************

Myöhemmin tänään esittelen uuden pehmokaverin. Siihen saakka...moi!

Niina

Ps. Jos haluat Katay-pupun, niin laita minulle sähköpostia tai kirjoita kommentti.

MITÄ SINÄ TEKISIT, JOS...

2010-04-12T22:39:00.003+07:00

....vaihtoehtona olisi lähteä torstaina Bangkokiin tai jäädä kotiin?

Meillä on ollut mietintämyssy viimeiset päivät kovasti päässä ja edelleen on...Emme ole siis vieläkään päättäneet, mitä tekisimme. Matkaliput on jo tilattu, tosin ei maksettu, kiitos tutun matkatoimiston ja muutenkin ajatukset ovat olleet koko ajan lähdössä Bangkokiin. Illalla saimme vielä passitkin takaisin pääkaupungista, joten matkaan voisimme lähteä.

Sitten tulevat nämä kysymykset...mitä, jos.....ja niitä jos-kysymyksiä onkin muutama. Harmittaisi tooooooodeeellllaaaaa kovasti, jos matka ystäviemme luokse ei onnistuisi tälläkään kertaa. Ja tämä on se pääsyy, miksi niin kovasti haluamme mennä Bangkokiin. Sitten toisaalta kysymme, onko kovin ajattelevaista lähteä suoraan pääkallopaikalle (ystävämme asuvat nimittäin hyvin lähellä päätapahtumakenttää). Jaa-a....sanokaas te, mitä te tekisitte meidän sijassamme?

Niina

TÄNÄÄN

2010-04-11T19:25:00.003+07:00

- nukuttiin makoisasti aamulla
- paikattiin iso puhallettava uima-allas, nyt on kiva siinä polskutella ja heittää ohikulkevia vedellä :)
- heiteltiin vettä naapureiden kanssa
- ommeltiin sisustuskoristeita sekä uusia pehmoja (esittelen uuden ystäväni lähipäivinä...;)...)
- leikittiin kauppaleikkejä sekä muumileikkejä
- oltiin kalassa...Benjamin sai hyvä saaliin, ul-vavalla 2,8 kiloinen monni :)
- katsottiin koko perheen voimin hassuja ohjelmia
- luettiin kirjoja

- tuumittiin, mitä tekisimme Bangkokin matkan kanssa...ei näytä kovin hyvältä tilanne siellä...

Sunnuntain suloisesta lämmöstä (tai kuumuudesta...40 astetta), Niina

KATAY

2010-04-11T18:48:00.005+07:00

Eräs lao-ystäväni innostui kerran meidän (mun ja Josefinin) Mailegin puput nähdessään ajatuksesta aloittaa ommella samalla tyylillä omia versioita pupuista. Ystäväni on ammatiltaan ompelija, mutta tällä hetkellä hän on kotona vauvansa kanssa. Hän haluaa kuitenkin tehdä jotain vauvan nukkuessa (hänellä on apulainen kotonaan, joten hänen ei tarvitse siivota eikä tehdä ruokaa...hän on varakas lao) ja niinpä hän on nyt ommellut pupuja monen monituista kappaletta. Jokainen on ihan oma yksilönsä. Ystäväni myy pupujaan sisarustensa taidegallerioiden yhteydessä. Minä toki halusin heti yhden ihan jo tukeakseni häntä sekä jo ystävyydenkin nimissä.

Näin lao piimain alla ystäväni saapui meille eräänä aamuna yksi iso pupu kainalossaan. Hän oli halunnut tehdä Josefinille ihan oman lao piimai-pupun. Piimai-pupu eroaa tavallisesta erilaisilla vaatteillaan. Piimaina käytetään värikkäitä ja kukallisia vaatteita. Minulle tulee vähän suomalainen vappu mieleen...vaikkei sellaisia vaatteita suomessa silloin käytetäkään...ehkä ylipäätään värikkyys tuo vapun mieleen.

No, mutta toivotaan, että puput saavat hyvän vastaanoton turisteilta. Ystäväni on antanut pupuille ihan oman nimen: Katay, mikä on lao-kieltä ja tarkoittaa jänistä.

Niina

LOVELY GIVEAWAY

2010-04-10T10:38:00.004+07:00

(Kuva: Modern Country Aina)

Tiedätte varmaan jo entuudestaan, että tykkään osallistua kauniiden sisustusblogien arvontoihin...Nyt haluan jakaa yhden niistä ihan näin jutun muodossa. Modern Countryn Ainan valmistamat tuotteet ovat erittäin kauniita enkä lakkaa ihastelemasta niitä. Samalla, kun osallistutte hänen ihanaan arvontaansa, käykää kurkkaamassa hänen tuotteitaan...jos pidät vanhoista pellavakankaista, tulet ihastumaan ikihyviksi.

Onnea matkaan jokaiselle Ainan arvontaan osallistuvalle!

Lauantaiaamuterveisin, Niina

LAO PIIMAI-LOMA

2010-04-09T21:46:00.005+07:00

Niinpä niin...aika on taas tullut juhlia lao uutta vuotta. Koko Luang Prabang valmistautuu tällä hetkellä vuoden hauskimpaan ja rankimpaan juhlaan. Tunnelma alkaa olla viittä vaille valmis juhlan alkuun ja viimeistään ensi viikon alussa koko kaupunki alkaa olla jo ihan sekoamassa. Varsinaiset juhlapäivät ovat 15, 16 ja 17, jolloin kaikki toimistot ja muut viralliset paikat ovat suljettuina ja laot kansoittavat uuden vuoden-torin, rantautuvat rannoille tekemään hiekkalinnoja, ahtautuvat autojen lavoille ja aloittavat kunnon vesisodat...Juhlaan liittyy muutamia ihan kivoja elementtejä, mutta myös monia juttuja, jotka saavat minut tosi surulliseksi.

Tänä vuonna olemme osaa uuden vuoden ajasta täällä Laosissa, mutta viikonlopuksi suuntaamme kohti Bangkokia, jonne menemme tapaamaan kollegoitamme. He ovat asuneet Bangkokissa jo pidemmän aikaa, mutta aikataulumme eivät vielä ole täsmänneet yhteen, mutta nyt vihdoin ja viimein pääsemme heidän luokseen vierailemaan. Tuntuu tosi mukavalta lähteä heille...jospa puolin ja toisin voisimme saada iloa ja virkistystä.

Pientä lisäjännitystä toki on taas matkassa, sillä passimme ovat vielä pääkaupungissa viisumien uusintamatkalla. Passit luvattiin lähettää maanantain koneella tänne pohjoiseen, mutta ainahan muutoksia (eli viisumien virallinen allekirjoittaja ei ole paikalla) voi tulla matkaan. Mikäli näin on...matka Bangkokiin jää väliin. Katsotaan, kuinka käy. Opettajankin Malesian matka on vielä hieman katkolla edellä olevan syyn takia...näin siis meillä.

Pojilla on siis kahden viikon uuden vuoden loma, mutta Jannen työt toki jatkuvat. Töitähän aina piisaa, mutta tänä keväänä helpotusta itse työn tekoon on tuonut huoneen muutos toimistolla. Janne on siirtänyt huoneensa pienempään tilaan, jossa ilmastointilaite on kunnollinen. Nyt on sopivan viileää tehdä töitä.

Tänään aloittelimme uuden vuoden vedenheittoa naapureiden pikkuisten kanssa. Vesi virkistää mukavasti, kun on niin huippukuuma. Minäkin, joka olen ikuinen vilukissa, olen ollut kuumissani...tosin varpaat ovat aina asteen viileämmät.
Tästä on ollut puhetta jo monta kertaa aiemminkin, mutta otetaan asia puheeksi nyt, kun aika on taas ajankohtainen: nimittäin sähkönjakelu. Sähkön jännite on iltaisin todella huonoa ja valot vilkkuvat tasaiseen tahtiin, netti katkeilee samassa tahdissa...sekä sähkö ei riitä pyörittämään ilmastointilaitteita täydellä teholla.
Esimerkki Oliverin huoneesta: ilmastointilaite on kylmimmällä plus 16, mutta lämpöä huoneessa on 32...koita siinä sitten nukkua.
Sitten esimerkki netin käytöstä: joku istuu koneen äärellä ja on netissä tai chatissä...sitten joku meistä napsauttaa huoneeseen valot päälle...piip piip piip...upsi alkaa piipata ja netti on siis katkennut...ou jee!
No, kaikkeen tottuu ja onpahan tässä maailmassa paljon pahempaakin tapahtunut...että eipä maailma tähän kaadu...

Hei, arvatkaa mitä täällä kohta tapahtuu...perjantai...ilta...elokuva...joo...elokuvailta. Mikä voisi olla hauskempi tapa aloittaa poikien lomaa...

Kivaa perjantaita, Niina

PÄÄSIÄINEN 2010

2010-04-07T22:40:00.013+07:00

Olen hyvin tavallisesta perheestä enkä ole koskaan asunut missään suurissa lukaaleissa (tällä hetkellä asun isoimmassa kodissa, missä koskaan olen asunut ja täällä voisi tai ehkä pitäisi sisustaa isoilla asioilla, mutta en oikein osaa....). Siksi sisustamiseni on hyvin pientä tai en ainakaan vielä osaa sisustaa kovin isoilla elementeillä tai ainakaan se ei tunnu vielä ihan omalta jutulta. Siksi nämä pääsiäisjuttunikin ovat hyvin pieniä...

********

Siinäpä lupaamani kuvat...

Niina

YLLÄTYS

2010-04-06T22:22:00.003+07:00

Tänään olin jo varautunut laittamaan kuvia pääsiäisestä meillä...sitten aika taas hujahti muissa puuhissa ja päätin siirtää asiaa huomiselle. Jospa siis huomenna olisi niiden pääsiäiskuvien vuoro ennen kuin koko pääsiäistunnelma laantuu...Ehkä se joillakin on jo laantunutkin, mutta tervetuloa huomenna siis vielä napsimaan muutama tunnelmapala meidän pääsiäisestä.

No, kun en sitten enää ajatellut latailla niitä päääsiäiskuvia tänne, niin päätin tehdä pienen kierroksen suosikkiblogeissani... ensimmäistä blogia avatessani en meinannut uskoa silmiäni..... arvaatteko mitä!!!???!!!

...minä olen voittanut tuon ylläolevan kaulakellon ja sen alla olevan suloisen kortin...

Olen aivan puulla päähän lyötynä täällä...siis niin huiman iloinen ja riemuissani, että sisällä ihan kuplii...että minä voitin tuon ihanan kellon. Tilipitappitei.......!!!

Kiitos todella paljon My Country Home - putiikin pitäjälle, Virpille! Kyllä järjestit ihanan yllätyksen, onnettarelle erikoisterveiset!

Tampereella sijaitseva My Country Home on todella ihana kauppa, ihan lemppareita!!! Suosittelen todella lämpimästi käyntiä sinne, ette tule pettymään. Kannattaa ensin kurkata tänne ja saatte ihanat alkutunnelmat.

Jihuu- tunnelmissa, Niina

UUSI VIIKKO

2010-04-05T13:45:00.002+07:00

- laotiimi kylillä koko viikon
- pientä pääsiäisfiilistelyä jälkikäteen
- vesi lentää jo lujaa (piimai lao)
- terveyttä toivotaan
- poikien lao piimai (lao uusi vuosi) - loma alkaa
- viisumien uusimista, odotellaan....................
- Benjaminin juhlaa jo hieman etukäteen

siinä suuntaviivoja tälle viikolle...

Niina

ELÄMÄ VOITTAA

2010-04-04T17:44:00.006+07:00

Varoitus kaikille tauti- ja lääkärijuttuja inhoaville: ÄLÄ LUE TÄTÄ!

Voihan kärsimysnäytelmä, sanon minä.....

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet tosi tuskallisia. Olen ollut niin sanoinkuvaamattoman kurjassa kunnossa vatsatautini takia. Osa varmaan tietää, että sen jälkeen kun palasimme tänne Suomesta, olen ja olemme olleet enemmän tai vähemmän erilaisten vatsaongelmien kanssa tekemisissä. Tämä vuosi on ollut siis tämän asian tiimoilta vaikein.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet itselläni ja perheelläni melko vatsaongelmaisia taas kerran...en enää viitsi jokaista kertaa tänne kertoa, sillä se olisi jo ihan liikaa...Joka tapauksessa pitkäperjantai-iltana en enää pysynyt tolpillani ko. taudin takia ja siitä alkoikin sitten koko viikonlopun kestävä kärsimysnäytelmä.

Kuinka pelkkä uuvuttava juominen ja vessassa juokseminen voikin olla niin rankkaa...väliajoilla ei pysty muuta kuin nukkua pimeässä huoneessa toivoen, että koko homma olisi vain unta. Eilen illasta koitin hieman syödäkin, mutta hetken kuluttua koko nuudelisoppa tulikin kurkusta ulos...Miten rasittavaa, kun mikään ei pysy sisällä ja silti on jotain koko ajan sinne laitettava, vaikka kaikki tuleekin heti pois. Onneksi lääkäri asuu samassa taloudessa, niin tietää ainakin olevansa turvallisessa hoidossa (siis kaupungin ainoassa yksityissairaalassa voisin sanoa, sillä Janne on ainoa länsilääkäri täällä).

Mutta jippii sitä mahtavaa tunnetta, kun jossain vaiheessa unen loputtua huomaa pään olevan taas hieman tässä päivässä, kipu vatsassa on hellittämässä ja nesteetkin alkavat jo pysyä kauemmin sisällä...wau! Sitten vaan lisää unta ja lepoa ja taas paljon juomaa ja hieman jotain syötävääkin...hei, olo on parempi ja ruoka pysyy sisällä...elämä voittaa sittenkin!

Vielä en ole ihan normaaliolossani, mutta huomisaamuun mennessä, jolloin täällä alkaa taas arkirutiinit työn ja koulun kanssa, uskon pystyväni tarttumaan taas kattilan kauhaan.

***************

Asiasta toiseen: Viime viikolla eräs täällä asuva amerikk. raskaana oleva nainen tuli Jannen luokse kipujensa kanssa. Janne totesi hänellä umpisuolen tulehduksen, jonka takia pitäisi heti lähteä Bangkokiin. Tänään saimme kuulla, että umpisuoli oli leikattu ja ilman leikkausta sekä äiti ja vauva olisivat olleet hengenvaarassa, varsinkin täällä, missä ei juurikaan voi tehdä mitään. Jannen ilme oli huojentunut, kun hän minulle tuota sähköpostia esitteli...

En edes näin lähellä asuvana voi varmaan koskaan täysin voi ymmärtää lääkärin tuntemuksia potilaita hoitaessaan. Mitä kaikkea siihen liittyy, kun olet vastuussa toisen hengestä. Arvostan suuresti lääkärien työtä, sillä tiedän jo aika paljon, mitä kaikkea lääkärinä oloon liittyy, vaikken itse sellainen olekaan. Siksi harmittaa, kun kuulen niin usein lääkäreitä parjattavan... ja kuinka usein kuulen ihmisten paremmin tietävän sairaudestaan tai terveydestään kuin lääkärinsä...Sitten nousee kysymys: miksi ihmeessä sitten sinne lääkäriin pitää mennä, jos on itsellä parempaa tietoa.

Puuh...nyt alkaa tulla tuutin täydeltä, mikä osaltaa varmaan johtuu viikonlopun aikana pehmenneestä päästäni...siksipä lopettelen tähän.

Siunattua ylösnousemussunnuntaita! Kuolema on voitettu jo!

Niina

VANHANAIKAINEN

2010-04-03T19:45:00.002+07:00

Minä rakastan kaikkea kaunista ja vanhaa...

Skype tai sähköposti ei nyt todellakaan ole mitään kaunista, mutta ilmeisesti auttamattoman vanhanaikaista. Poikien opettaja kertoi pojillemme, ettei kukaan juuri enää käytä skypeä tai sähköpostia, vaan Facebookia ja opettajathan ovat aina oikeassa...Nyt olen pohtinut tätä vanhanaikaisuuttani, sillä en ole Facebookin käyttäjä, vaikka olenkin kirjautunut sinne. Mitä menetän? Jäänkö sosiaalisesta verkostosta paitsi? Ihan tosissani olen alkanut pohtia tätä...Olen miettinyt asian eri puolia ja joka kerta tulen siihen tulokseen, että mikäli alan roikkua Facebookissa, vietän koneella yhä enemmän aikaa...siis suomeksi sanottuna minulla ei ole aikaa olla Facebookissa. Eli jättäydyn vapaaehtoisesti pois tästä maailmaa mullistaneesta sosiaalisesta verkosta. Onhan se varmaan hienoa tietää kaikkien asiat joka päivä, niin tuntee kuuluvansa osaksi jokaisen elämää, mutta ei ole aikaa....Vai miksi te Facebookin käyttäjät olette siellä? Olisi oikeasti kiva tietää...Sitten sellainen kysymys: saako ihmisiä enää kiinni sähköpostilla tai skypellä? Näitä kyselee nimimerkillä aidosti kiinnostunut.

Se blogimaailma, jossa itse käyn joka päivä on todella virkeä ja antoisa. Olen kovin kiinnostunut sisustamisen maailmasta ja siksi seuraan useita sisustusblogeja...jopa huimasti enemmän kuin perheblogeja. Oma blogimme on ns. avoin päiväkirja, jossa kerromme kuulumisiamme Laosissa olevasta arjestamme. Itselleni on tärkeintä se, että minulla on joku paikka, jossa voin muutamille läheisilleni kertoa elämästämme täällä. Siinä samalla aina silloin tällöin tutustuu uusiin tuttavuuksiin.

Vanhanaikaisella linjalla siis jatketaan...mikäli joskus aikaa piisaa enemmän eli lapset ovat isompia, lupaan liittyä virtuaaliseen sosiaaliverkostoon entistä tiukemmella otteella...sitten varmaan tavataan jonkinlaisessa kolmiulotteisessa maailmassa...Bodybookissa.

Niitä aikoja odotellessa, Niina

PITKÄPERJANTAI

2010-04-02T18:27:00.004+07:00

Aamu alkoi aikaisin heräten ja päivään valmistautuen...Janne lähti töihin ja pojat kouluun. Me Josefinin kanssa jäimme siivoamaan keittiötä Joonaksen vielä nukkuessa. Puoli yhdeltätoista lähdimme saattamaan Joonasta lentokentälle. Kenttämuodollisuudet sujuivat ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä...lopulta piti jättää jäähyväiset ja haikeathan ne olivat. Joonas vilkutti vielä ikkunasta meille, kun me kurvasimme kentältä autolla kotiin.

Lounaan jälkeen Janne palasi töihin ja kertoi siellä laotiimillemme Vapahtajamme pääsiäiskertomuksen.

Pojat viettivät iltapäivällä hiljaiseloa suosikkisarjojen parissa ja me tytöt otimme oikein kunnon päiväunet pitkiin pitkiin aikoihn. Kuumuus saa sekä aivot että koko kehon sulamaan...yli neljääkymppiä on joka päivä.

Illan suussa Janne lähti lasten kanssa kauppaan ja minä tiskailin astioita samalla musiikkia kuunnellen. Ja siinä hetkessä koin, kuinka sain virvoittua. Ihana oma rauhallinen hetki Herrani kanssa.

Ilalla saimme yllätysvieraan Amerikasta. Ennen Luang Prabangissa asunut ystävämme ilmoitti päivällä tulevansa käymään meillä. Hän on täällä viimeistelemässä yliopistotutkimustaan. Kyhäsin päivällä nopeasti pienen paketin, jonka hän saisi viedä kotiin lapsilleen ja vaimolleen tuliaisiksi Laosista. Oli todella ilo nähdä ystäväämme ja monet muistot palasivat mieleen ajalta, jolloin he perheensä kanssa olivat täällä. Samalla tajusin, että meidän perheemme on länsimaalaisten fellowshipistä pisimpään ja täällä edelleen oleva oleva perhe...jotenkin haikeat tunnelmat tulvivat mieleen. Ihmiset ovat vaihtuneet todella paljon ja nopeastikin...

***********

Pitkäperjantai alkaa kääntyä jo loppuiltaan ja meillä se tarkoittaa pääsiäisestä huolimatta elokuvailtaa poikien kanssa. Meillä ei pukeuduta mustaan eikä muutenkaan kääriydytä surutunnelmaan, vaikka Pitkäperjantai onkin. Meille tämä päivä merkitsee voiton alkua ja muistusta siitä, että eräänä päivänä itse Jumalan poika kärsi puolestamme...samalla muistutamme itseämme, kuinka tämä tehtiin aivan jokaisen puolesta, laolaisenkin.

Kuinka sinä vietät tätä päivää? Mielestäni tämän päivän ns. oikealla vietolla emme voi saada mitään meriittiä itsellemme, eikä edes ole mitään oikeaa tapaa viettää tätä päivää. Pääasia on, että muistamme, mitä tapahtui ja annamme sanoman puhutella meitä. Olkoon höysteenä mustaa suruasua, erikoisia aterioita, suklaamunia ja pääsiäispupuja, kananpoikia...tai elokuvailta...tai mitä ikinä oletkaan ns. perinteeksi keksinyt......sydämen asenne ratkaisee.

Puhutelkoon Pitkäperjantain sanoma sinuakin!

Niina

Ps. Huomenna, mikäli ilma on hyvä valokuvausta varten, lupaan kuvata hieman pääsiäistunnelmia kodistamme...

NYT SE ON TAAS TÄÄLLÄ...

2010-03-31T20:10:00.002+07:00

...nimittäin armoton muuttokuume. Onko kellään toisella usein muuttavalla samaa tautia kuin minulla? Jonkun aikaa on kivaa asua samassa kodissa ja sitten vielä jonkin verran mukavuutta voi pidentää siirtämällä huonekaluja, tavaroita ja sisustamalla joku huone kokonaan uudestaan...mutta minkä sille sitten voi, kun jossain vaiheessa alkaa samat seinät kertakaikkiaan kyllästyttää ja alkaa tulla ihan tajuton tarve saada alkaa käydä läpi tavaroita (osa poisannettavaksi, osa myytäväksi ja osa suoraan roskiin) ja alkaa samalla pakata tavaroita laatikoihin...

Niin, tätä osaan tehdä ja hyvin osaankin, sillä olen muuttanut monen monituista kertaa...muuttofirmankin voisimme perustaa kokemuksemme perusteella.

Mutta plääh....emme tosiaankaan ole edes aikomassa muuttaa minnekään, ei ole mitään tarvetta muuttaa ja sekös on harmittavaa ;), kun iskee tämä karmea muuttokuume. Kaksi ja puoli vuotta samassa talossa alkaa olla jo liikaa...siis talohan on hyvä (ei kuitenkaan mikään luksus ollenkaan) ja hyvällä paikalla, emme ole muuttamassa maata emmekä paikkakuntaa eli emme ole muuttamassa, mutta silti tekisi mieli muuttaa...Lisää potkua muuttomietteille on antanut viime kuukausien jatkuva tuhkan leijuminen sisätiloihin. Vaikka kuinka pyyhkisi ja tomuttaisi, niin mustaa ja harmaata tuhkaa on joka paikassa ja vaaleat tekstiilini ovat lähinnä harmaita. Pitää odottaa vielä ainakin kuukausi ennen kuin kaskeamisen sivuvaikutukset alkavat hellittää. Ja sitä odotellessa tekisi mieli tyhjentää koko talo tavaroista ja huonekaluista ja maalata ja rempata taloa parempaan kuntoon, sillä asumisen jäljet alkavat vääjäämättömästi tulla näkyviin. Sitten vastamaalattuun taloon olisi ihanaa taas alkaa laittaa kotia uudestaan. Se ainakin tuntuisi muuttamiselta...luulenpa, että olen ainoa, joka kannattaa samaa ideaa...

Tämmöisiä ajatuksia tuntuu nyt pukkaavan, enkä usko olevani ainoa laatuani...

Niina

Ps. Teille, jotka nyt mietitte, olenko nyt ihan oikeasti muuton tarpeessa, niin kyllä olen, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö löytäisi jotain muuta tekemisen kohdetta...
Ja vielä lisäys: joku aika sitten oikein ihmettelin omaa sisäistä rauhaani samassa paikassa asumisen suhteen. En ole asunut yhdessä ja samassa asunnossa nykyistä kahta ja puolta vuotta pidempään, joten eikö minulla ole ihan syytäkin olla pienessä ahdistuksen tilassa ;)...
Mutta lopuksi rauhoittava tieto huolestuneille: tämä ei ole niin vakavaa kuin annan olettaa...kannattaa lukea joitakin juttujani pilke silmäkulmassa...

Mutta, jos joku haluaa tulla auttamaan talon rempassa ja tavaroiden pakkaamisessa, otan halukkaita vastaan. :)

MYRSKYTUULET

2010-03-31T18:15:00.003+07:00

Maanantaina ja tänään saimme kokea hurjia myrskytuulia. Tuulet riuhtoivat oksia puista, puita maasta ja kattoja irti...
Benjamin ja Joonas saivat tänään äkkilähdön keskustan pyhältä vuorelta, kun tuulet alkoivat aivan yhtäkkiä. Onneksi tajusivat lähteä ajoissa takaisin kotiin. Benjamin kertoi, kuinka he näkivät vuorella satojen ja satojen suurien palmunoksien lentelevän ilmassa...Paikalliset oppaat olivat ohjanneet muut turistit pois vuorelta, mutta kaksi suomalaista oli istunut ja juonut Coca Colaa sekä katsellut taivaalle kerääntyviä mustia pilviä. Sitten Benjamin oli todennut, että nyt täytyy lähteä pois ennen kuin alkaa kauhea sade. Ja melkein heti myrsky alkoikin ja pojat juoksivat pitkät portaat alas ja ottivat tuk tukin ja palasivat läpimärkinä ja hiekkaisina kotiin.
Kotiin tullessaan, me muut hikihatussa laitoimme tuulien paukuttamia ikkunoita ja ovia kiinni, valot vilkkuivat, varashälytin alkoi huutaa oven paiskautuessa auki ja lopulta meni kokonaan sähköt. Myrskyä kesti reilu puoli tuntia ja sitten oli ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tuosta jos tuulet jatkossa vielä kovenevat, alkaa seuraavaksi lennellä jotain isompaa...
....paikalliset ovat pikaisen kyselyn tuloksena peloissaan.

Että täälläkin päin on maailma mullistusten äärellä...

Niina

KOHTI PÄÄSIÄISTÄ

2010-03-30T14:10:00.002+07:00

www.fruskrot.blogspot.com

Viime päivinä on taas tapahtunut kaikenlaista, muttei ole ollut intoa kirjoitella niistä tänne. Viime lauantaina käytiin yhdellä pienellä vesiputouksella patikointiretkellä. Itse vesiputous oli ihan kuiva, mutta patikointi viidakossa oli kivaa. Ilmakin oli riittävän viileä, kylmä suorastaan (25 plussaa). Ennen patikointia halusimme syödä lounaan laoravintolassa. Ruoka oli aitoa laoruokaa ja lao-aikataululla, ja yksi ateria unohtui tunnin odottelun jälkeen kokonaan...joskus näinkin.

Sunnuntaina pidettiin kokousta meillä. Tupa oli täynnä väkeä ja saimme kuulla rohkaisevan puheen saksalaisen ystävämme isän puhumana. Kokouksen jälkeen laoystävämme saapui meille keskustelemaan työnäystään (mahtavia ajatuksia, tarvitaan vain rahaa...ja sitähän meillä on, mutta miksi sitä on niin vaikeaa antaa toisille...mietittävää itselle ja teille lukijoillekin...). Lisäksi Janne haastatteli häntä yhteen suomalaiseen lehteen.
Samana päivänä pienelle laotytölle annettiin rokotuksia Jannen toimesta.

Maanantaina jälleen kouluun ja toimistohommiin. Pojat saapuivat kotiin kesken koulupäivän pahoinvointisina. Lieneekö heillä se sama öklätauti kuin Jannella ja minulla viime viikolla. Lounasvieraiksi saapui joka maanantaisen opettajan lisäksi saksalaisia ystäviämme, jotka ovat muuttamassa tällä viikolla Vientianeen. Kutsuimme heidät meille lounaille täksi viikoksi, ettei tarvitse laittaa kotona ruokaa muuttotouhujen keskellä. Samalla juhlimme isolla porukalla Joonaksen nimppareita tekemäni omenapiirakan kera.
Maanantai-ilta huipentui HURJAAN TUULIMYRSKYYN, joka onneksi laantui nopeasti. Apulaisen lapsi kaverinsa kanssa tulivat meille hakemaan suojaa ja lopulta kyyditsin heidät Mekongin rannalle veneille, joilla he menisivät kotiin joen toiselle puolelle. Vesisade jatkui myrskyn jälkeen vielä pitkään...nyt on taas ilma puhdasta.

Tänään Benjamin on ollut kotona lepäämässä. Oliver puoliksi pakotettiin koulun penkille, koska oli parempivointinen. Lounasvieraita jälleen monta, mutta Janne ei ollut paikalla, koska hänellä oli lounaspalaveri skottimiehen kanssa mahdollisista uusista työkuvioista.

Tässä pikapäivitys viime päiviltä....

Kuva ylhäällä on mielestäni tosi kiva. Käykää kurkaamassa blogia, sillä se on tosi kiva. Yksi lempipaikoistani, jossa visiteeraan lähes joka päivä.
Kohti pääsiäistä ollaan siis menossa...täällä pääsiäinen tulee kyllä, mutta jos haluaa luoda kotiinsa pääsiäissisustusta ja jonkinlaista tunnelmaa, se on tehtävä kaikki itse, sillä missään muualla täällä ei Vapahtajamme suurinta tekoa ei juhlita. Mutta me juhlimme!!!

Niina

PERJANTAIFIILISTELYÄ

2010-03-26T21:43:00.002+07:00

Perjantait tuntuvat yleensä meillä kivalta viikon lopun alulta. Lauantaisin ei mennä toimistolle, eikä mennä kouluun, siispä lauantaiaamut ovat yleensä rauhallisia ja rentoja. Siksi perjantaina voimme fiilistellä...jee! Meillä fiilistelyyn kuuluu yleensä illan kohokohdan odotus eli elokuvailta. Joku voi ajatella, että voi plääh, eikä noilla nyt muuta tekemistä ole...Mutta hei, ajatelkaas kuinka kivoja muistoja meidän pojille jää näistä vuosista, jolloin he viettivät vanhempiensa kanssa perjantai-iltoja leffoja katsellen ja herkkuja syöden. Varmaan voisi olla pahemminkin? Minusta perheen omat traditiot ovat tärkeitä asioita, niistä syntyy kivoja muistoja, joille voi sitten jälkeen päin jos ei muuta niin ainakin nauraa...;)

Joten perjantaisin fiilistellään!

Itse pääsen taas pian fiilikseen, kun kamala migreeni alkaa hellittää. Minulla on taipumusta saada migreenejä aina välillä. Mistä ihmeestä nekin tulevat?

Mutta jokaiselle teille kivaa perjantaita, ottakaahan rauhallisesti!

Niina

NIITÄ NÄITÄ

2010-03-23T18:24:00.003+07:00

- maan sisäisiä meikäläisten kokouksia
- uima-altaalla oleilua
- elokuvailtaa ja muita ohjelmia
- vesiputousreissu
- ötökkäsaalistusta
- uuden varaanin hoitoa !!!
- leipomista, leipomista, leipomista
- turistiripulia turistilla
- iltatorikierros, supernopea keikka kahden pojan kanssa, en meinannut vauhdissa pysyä
- apulaisen sairastelua
- tiimiläisten synttäreitä
- sahan heilutusta
- sämpylöiden tekoa, nam
- pelaamista, pelaamista, pelaamista, pelaamista..................
- kirjan lukua
- naapurin luona käyntiä (kovin sairaana)
- hikoilua (todella kuuma täällä)
.........
.........

...että sellaista täällä on viime päivinä ollut...

Niina